Kertomuksia
Zola, Émile, 1840-1902
Finnish
We will print you a perfectly bound paperback of your selected title and send it to you at your nominated address
Below is a summary of Kertomuksia
Emil Zolan
KERTOMUKSIA
Ranskan kielestä suomensi
Eero Erkko
Ensimmäisen kerran julkaissut
Werner Söderström 1888
TAISTELU MYLLYN LUONA.
I.
Ukko Merlier'n myllyllä elettiin suurellisesti tuona kauniina
kesä-iltana. Kartanolle oli asetettu yhteen jonoon kolme pöytää, jotka
odottivat vieraita. Koko seutu tiesi, että Merlier'n tytär Françoise
sinä päivänä piti kihlattaman Dominiquen kanssa. Dominique oli poika,
jota sanottiin laiskaksi, mutta jota naiset kolmen peninkulman laajalta
katselivat lempein silmin, niin oli hän hyvännäköinen.
Ukko Merlier'n mylly oli oikein hupaisella paikalla. Se oli keskellä
Rocreusea, juuri siinä, missä valtamaantie tekee mutkan. Kylässä on
ainoastaan yksi katu, kaksi huoneriviä, yksi tien kumpaisellakin
puolella; mutta siinä missä tie polveutuu, laajenevat niityt; suuret
puut, joita kasvaa Morelles-virran äyräillä, antavat notkolle oivallisen
varjon. Koko Lothringissa ei löydy ihanampaa seutua. Oikealla ja
vasemmalla kohoaa tiheitä metsiä, ikivanhoine puineen, pitkin tasaisesti
viettäviä mäen rinteitä, ja antavat näköpiirille viheriän kehyksen.
Etelässä avautuu tuo ihmeellisen hedelmällinen tasanko, jossa on
äärettömiin asti viheriöitsevillä pensas-aitauksilla toisistaan
erotettuja peltoja. Mutta Rocreusen paras sulo on se viileys, joka
vallitsee tuossa varjoisessa pikku sopessa kuumimpinakin heinä- ja
elokuun päivinä. Morelle tulee Gagnyn metsistä ja tuntuu kuin olisi se
saanut raittiin viileytensä niistä lehtijoukoista, joiden alatse se on
useampia penikulmia kulkenut; se tuo mukanaan metsien huminan ja niiden
kylmän ja juhlallisen varjon. Ja siellä on muutakin virkistävää:
kaikenlaista juoksevaa vettä lorisee puitten alla; joka askeleella
pulppuaa lähde esiin; kun seuraa noita kapeita polkuja, näyttää kuin
tunkeutuisi maan-alaisia järviä ylös sammaleen seasta, kuin käyttäisivät
ne pienintäkin koloa puitten juurella ja kivien välissä, laajentaakseen
kristallikirkkaiksi vesipeileiksi. Nämä purot kuiskuttelevat niin
kuuluvasti, niin monilukuisena köörinä, että ne hämmentävät
punatulkkujen kyherryksen. Luulisi olevansa loihditussa puistossa, jossa
keinotekoiset kosket kaikkialla lorisevat.
Niityt siellä alhaalla ovat kosteita. Jättiläiskastanjat luovat tummia
varjoja. Niittyjen laidassa muodostavat pitkät, humisevat poppelirivit
tiheän seinän. Kaksi käytävää, suurine vaahterineen, vie kentän poikki
ylös muinaiseen Gagnyn linnaan, joka nyt on rauniona. Tässä
alatikosteassa maa-alassa kasvaa tavattoman korkeata ruohoa. Se on
ikäänkuin jonkunlainen, syvällä kahden metsäisen harjun välissä oleva
penger, jonka nurmikkona ovat niityt ja jossa kukkasarkoja reunustaa
jättiläispuut. Kun aurinko puolenpäivän aikaan paistaa kohtisuoraan,
harventuvat varjot ja auringon paahtama ruoho nukkuu kuumuuteen, samalla
kun väriseväin puunlatvain alla vallitsee raitis viileys.
Ja siellä eläytti ukko Merlier'n mylly kolkutuksillaan osan tuota
rehevätä kasvullisuutta. Muurisavesta ja laudoista tehty rakennus näytti
olevan vanha kuin taivas. Sitä kasteli puoleksi Morelle, joka tällä
kohtaa laajenee läpikuultavaksi vesialtaaksi. Siinä oli toe, ja vesi
syöksyi muutaman meetterin korkeudelta myllyn pyörään, joka ritisi ja
ratisi kääntyessään; sen ääni oli aivan kuin vanhan uskollisen
palvelijan henkeä ahdistava yskä. Kun neuvottiin isä Merlier'tä
hankkimaan itselleen uutta myllynpyörää, ravisti hän päätään ja sanoi,
että uusi pyörä on laiskempi ja tekee huonompaa työtä; ja hän paikkasi
vanhaa kaikella mitä käsiinsä sai, tynnyrin kimmillä, ruostuneella
romuraudalla, sinkillä ja lyijyllä. Pyörä näytti siten vaan eloisammalta
eriskummallisella muodollaan, jota ruoho- ja sammalköynnökset
kaunistivat. Kun vesi sitä piiskasi hopeasuihkullaan, oli se aivan
helmien peitossa; vanhan, kummallisen rämän nähtiin pyörivän
koristettuna säteilevillä helminauhoilla.
Se osa myllystä, joka siten oli Morellen kasteltavana, oli ikivanhan,
muinais-aikaisen arkin näköinen, joka oli joutunut karille siinä. Suurin
osa asuinhuoneuksesta oli rakennettu paaluille. Vesi tunkeutui sisään
lattian alle; siellä löytyi reikiä, jotka koko seutu tunsi ankeriaista
ja suunnattoman suurista ravuista, joita sieltä saatiin. Kosken
alapuolella oli vesi peilikirkasta, ja kun ei pyörä sitä hämmentänyt
vaahdollaan, nähtiin suuria kaloja laumoittain hiljakseen uivan
eteenpäin kuin sotalaivasto. Rappeutuneet portaat johtivat alas virtaan
erään paalun vierestä, johon oli vene vitjoilla kiinnitettynä. Pyörän
yläpuolella oli puinen kalteri. Ikkunoita oli säännöttömästi siellä
täällä. Ristiin rastiin oli nurkkia, pieniä muurattuja kohtia,
lisärakennuksia, parruja ja kattoja, niin että mylly näytti vanhalta
Back