Veden päällä liikkuva kaupunki
Verne, Jules, 1828-1905
Finnish
We will print you a perfectly bound paperback of your selected title and send it to you at your nominated address
Below is a summary of Veden päällä liikkuva kaupunki
VEDEN PÄÄLLÄ
LIIKKUVA KAUPUNKI.
Kirjoittanut
Jules Verne.
(Suomennos.)
Ensimmäisen kerran julkaissut
K. E. Holm 1876.
Ensimäinen luku.
Maaliskuun 18 päivänä tulin minä Liverpooliin. Great Easternin piti
muutamain päiväin kuluessa lähteä New-Yorkiin, ja minä tulin päästäkseni
siinä meren yli. Se oli huvimatka, ei sen enempää, ja kulku meren yli
tässä jättiläis-aluksessa oli minulle houkuttelevaista. Koska tilaisuus
oli tarjolla, aioin minä käydä Pohjois-Amerikassa, mutta tämä oli vain
syrjä-asiana. Etupäässä ajattelin Great Easternia ja sitte vasta tuota
Cooperin kautta kuuluisaksi tullutta maata. Tämä höyrylaiva onkin
todella mestariteos laivanrakennustyön alalla. Se on enempi kuin laiva,
se on veden päällä oleva kaupunki, kreiviskunta, Englannin maasta
irroitettu, joka, meren yli purjehdittuansa, menee yhdistymään Amerikan
mannermaahan. Minä ajattelin tätä suunnattoman suurta rakennusta veden
päällä kuljetettavaksi, sen taistelua tuulia vastaan, joista se ei ole
milläänkään, sen rohkeutta voimatonta merta vastaan, sen
välinpitämättömyyttä aalloista, sen turvallisuutta elementin keskellä,
joka viskelee aluksia semmoisia kuin Warrior ja Solferino kuin lastuja.
Mutta mielikuvatukseni jäi kauvas todellisuudesta. Kaikki nämä seikat
näin minä matkalla ja paljon vielä muutakin, mikä ei kuulu merimenoihin.
Kun Great Eastern ei ole ainoastaan purjehduskone, kun se on pienoinen
maailma ja kun se kuljettaa maailman muassansa, niin tarkastaja ei ole
kummastuva tapaamastansa siellä, niinkuin isommalla näyttämöllä, kaikkia
inhimillisiä omaisuuksia, mielettömyyksiä ja himoja.
Erottuani rautatien pysäyspaikalta menin minä Hotel Adelphi nimiseen
ravintolaan. Great Easternin lähtö oli kuulutettu Maaliskuun 20
päiväksi. Minä halusin nähdä sen viimeiset valmistukset matkalle
lähtiessään ja pyysin sen päälliköltä, kapteini Andersonilta lupaa,
saada heti muuttaa laivaan, johon pyyntöni hän kohteliaasti myöntyikin.
Seuraavana aamuna menin minä Merseyn rannoilla oleville
laivanveistämöille. Kääntösiltoja myöten pääsin Mew-Prince nimiselle
rantasillalle, joka on eräänlainen maahanlaskupaikka niille luikuisille
veneille, jotka ylläpitävät yhdistystä Liverpoolin esikaupungin
Birkenheadin kanssa, joka on Merseyn vasemalla rannalla.
Sinne tullessani höyrysi siellä vähäinen höyryvene, joka oli määrätty
Great Easternia palvelemaan. Minä astuin sen kannelle, joka jo oli
täpötäynnä höyrylaivaan aikovia työmiehiä ja käsityöläisiä. Kellon
Viktoria-tornissa aamulla seitsemää lyödessä lähti höyryvene liikkeelle,
seuraten suurella nopeudella Merseyn nousevaa vettä.
Tuskin oli se lähtenyt rantasillalta, ennenkuin siellä keksin
pitkälännän miehen sitä ylimyksellistä ulkonäköä, joka Englannin
upseereissa on niin omituista. Luulin hänessä tuntevani erään ystäväni,
kapteinin Indian sotaväessä, jota en ollut nähnyt moniin vuosiin. Mutta
erehtyä mahdoin, sillä kapteini Mac-Elwin ei voinut olla Bombaysta
lähtenyt, ilman että minä olisin siitä tietoa saanut. Paitsi sitä oli
Mac-Elwin iloinen nuori mies, huoleton ja lystillinen toveri, kun tämä
sitä vastoin, joskin hänessä pistivät silmiini ystäväni kasvon-murteet,
näytti murheelliselta ja ikäänkuin jonkun salaisen mielikarvauden
rasittamalta. Kuinka asianlaita lieneekin ollut, niin ei ollut minulla
aikaa tarkemmin sitä tutkia, sillä höyryvene eteni äkisti, ja se tähän
yhdennäköisyyteen perustunut vaikutus haihtui kohta sielustani.
Great Eastern oli ankkurissa noin kolmen peninkulman[1] päässä jokea
ylöspäin, aivan rinnatusten Liverpoolin ensimäisten huoneiden kanssa;
sitä ei voinut nähdä New-Princen rantasillalle, mutta virran
ensimäisessä käännöksessä näin minä tämän uhkean rakennuksen. Olisipa
luullut sitä suureksi, jonka osa puut sumu puoleksi peitti. Se oli päin
meihin tulijoihin, sillä virta oli kääntänyt sen niinpäin; mutta
höyryvene ennätti kohta perille, ja nyt oli höyrylaivan koko pituus
nähtävänä. Se näytti minusta suunnattoman suurelta, niinkuin olikin.
Kolme tahi neljä hiiliä kuljettavaa alusta, jotka olivat laskeneet sen
viereen, oli kaatamassa lastiansa sen sisään, vesirajan päälle tehtyin
luukkujen kautta. Great Easternin rinnalla kolmimastoiset laivat olivat
kuin kuuttoja. Niiden höyrypiiput eivät ylettyneet sen postiluukkujen
ensimäiseenkään riviin, ja niiden pramtangot eivät olleet ylempänä sen
kupeita. Jättiläinen olisi voinut hissata ne kuin höyryluupit
tääverteillensä.
[1] Englannin peninkulman, joita menee noin 7 Suomen peninkulmaan.
Höyryvene sillä aikaa läheni lähenemistänsä, laski sitte Great Easternin
oikean kyljen viereen ja seisahtui sen kupeella rippuvan leveän liitarin
juurelle. Tässä asemassa höyryveneen kansi tuskin ylettyi siihen
Back