Ylösnousemus I
Tolstoy, Leo, graf, 1828-1910
Finnish
We will print you a perfectly bound paperback of your selected title and send it to you at your nominated address
Below is a summary of Ylösnousemus I
and PG Distributed Proofreaders
YLÖSNOUSEMUS I
Kirj.
LEO TOLSTOI
Tekijän luvalla suomentanut Arvid Järnefelt
1899.
_"Silloin Pietari tuli hänen tykönsä, ja sanoi: Herra, kuinka usein
minun pitää veljelleni, jolta rikkoo minua vastaan, antaman anteeksi?
Onko seitsemässä kerrassa kyllä?
"Sanoi Jeesus hänelle: en minä sano sinulle ainoastaan seitsemän kertaa,
mutta seitsemänkymmentä kertaa seitsemän."_
(Mat. 18: 21, 22.)
_"Miksi siis näet raiskan, joka on veljes silmässä, ja et näe malkaa
omassa silmässäs."_
(Mat. 7: 3.)
_"Joka teistä on synnitön, se heittäköön ensin häntä kivellä."_
(Joh. 8: 7.)
_"Ei ole opetuslapsi ylitse mestarinsa: mutta jokainen on täydellinen
koska hän on niinkuin hänen mestarinsa."_
(Luuk. 6: 40.)
I.
Vaikka ihmiset, keräännyttyänsä sadoin tuhansin pienoiselle
pinta-alalle, tekivätkin parastaan tärvelläkseen sitä maata, jonka
päällä tunkeilivat; vaikka he laskivatkin tämän maan kivillä, ettei
siinä mitään kasvaisi, vaikka nyhtivät juurineen ylös jokaisen ruohon,
joka pyrki esille, vaikka savuuttivat ilman kivihiilen ja naftan
käryllä, vaikka typistelivät puunsa luonnottoman muotoisiksi ja
karkoittivat näkyvistä kaikki eläimet ja linnut;--kevät oli sentään
kevättä kaupungissakin. Aurinko paistoi, ruoho, saatuaan kasvun vauhtia,
vihersi kaikkialla, missä sitä ei oltu irtinyhdetty, ei ainoastaan
bulevardien penkereillä, vaan katukivienkin välissä, ja koivut,
poppelit, tuomet puhkesivat liimaisiin, tuoksuviin lehtiinsä, lehmukset
paisuttivat halkeilevia nuppujansa. Naakat, varpuset ja kyyhkyset
keväiseen tapaansa jo rakentelivat iloiten pesiänsä ja kärpäset
surisivat auringon lämmittämillä seinillä. Iloissaan olivat niin kasvit
kuin linnut, hyönteiset ja lapset. Ainoastaan suuret, ainoastaan
täysikäiset ihmiset--ne yhä herkeämättä pettivät ja kiusasivat sekä
itseään että toisiaan. Ihmiset eivät ajatelleet pyhäksi ja tärkeäksi
sitä, että nyt oli tämmöinen kevätaamu, ei tätä jumalan maailman
kauneutta, joka on annettu kaikkien olentojen onneksi,--kauneutta, joka
herättää rauhan, sovinnon ja rakkauden tunteita, vaan pitivät pyhänä ja
tärkeänä sitä, minkä olivat vaan itse keksineet hallitakseen ja
vallitakseen toisiansa.
Niinpä lääninvankilan konttorissa ei pidetty pyhänä ja tärkeänä suinkaan
sitä, että kaikille eläimille ja ihmisille on annettu kevään sulous ja
ilo, vaan pidettiin pyhänä ja tärkeänä, että eilisiltana oli saapunut
numeroitu, sineteillä ja virallisilla alkukoristuksilla varustettu
paperi, jossa käskettiin kello 9:ksi aamua, tänä 28 p:nä huhtikuuta,
tuomaan oikeuteen kolme vankilassa säilytettyä tutkintovankia--kaksi
naista ja yksi mies. Toinen näistä naisista, ollen kaikkein tärkein
rikoksellinen, oli tuotava erikseen. Ja niinpä nyt tämän virkakirjeen
perustuksella, 28 p. huhtikuuta, kello 8 aamulla, astui naisosaston
haisevaan käytävään päävartija. Hänen mukanaan tuli käytävään kärsineen
näkönen nainen, jolla oli harmaat kiharahiukset ja virkanauhat röijyn
hihoissa sekä siniset reunat vyössä. Se oli naisosaston päävartija.
--Haetteko Maslovaa?--kysyi hän, lähestyessään päävartijan seurassa
erästä käytävään päin avautuvien koppien ovea.
Päävartija, kolistellen lukossa rautaisia avaimiansa avasi kopin oven,
jolloin sieltä tulvahti vielä haisevampi löyhkä kuin käytävässä olikaan,
ja huusi:
--Maslova oikeuteen!--ja jääden odottamaan sulki jälleen oven.
Yksin vankilankin pihalla oli tuore, elähyttävä henki, minkä tuuli oli
ahoilta kaupunkiin tuonut. Käytävässä sitävastoin oli painostava,
Back