Valoa kansalle - Draamallinen kuvaelma kolmessa näytöksessä
Soini, Wilho, 1854-1934
Finnish
We will print you a perfectly bound paperback of your selected title and send it to you at your nominated address
Below is a summary of Valoa kansalle - Draamallinen kuvaelma kolmessa näytöksessä
VALOA KANSALLE
Draamallinen kuvaelma kolmessa näytöksessä
Kirj.
WILHO SOINI
Werner Söderström, Porvoo, 1883.
HENKILÖT:
Assessori GABRIEL GRASMAN.
Provasti.
Kanttori NIILO RIUTTA.
KALSO, |
KINNAS, | talonisäntiä.
LAHTI, |
TUOPPALA,
Rouva TURHOLM.
HANNA SOMMAR, edellisen sisären-tytär.
Kanttorin äiti.
1:nen tyttö.
2:nen tyttö.
Talonisäntiä, kansaa, koululapsia.
ENSIMÄINEN NÄYTÖS.
Rikkaan-puoleisesti sisustettu sali rouva Turholmin kartanossa.
Kukkia akkunoilla. Ovia perällä ja toisella sivulla.
I. Kohtaus.
_Hanna_ istuu sohvalla neuloen, _Kanttori_ nojaa edessä olevaa
pöytää vastaan.
KANTTORI, viitaten sivuoveen. Äänestä päättäen siellä on assessori
Grasman, eikö niin?
HANNA. On. Tiedätkö käykö hän useasti täällä?
KANTTORI. Hänen sanotaan käyvän täällä varsin ahkeraan. Kerrotaanpa
että hänellä olisi jonkinlaisia aikeita rouva Turholmin suhteen.
HANNA, naurahtaen. Todellakin? Sitäpä en olisi luullut tädistä, joka jo
on siinä ijässä.
KANTTORI. Mikä ikä -- viiden-neljättä vuotias pulska ja varakas leski!
Sellaiset naiset ovat aivan kuin assessoreja varten. Mutta jättäkäämme
heidät ja puhukaamme teistä.
HANNA. "Teistä?"
KANTTORI. Suo anteeksi, en ollut varma uskaltaisinko sinua vielä
sinutella, sillä onhan siitä jo varsin kauan kun viimeksi sain kanssasi
puhua. Sinä siis menestyit seminaarissa?
HANNA. Varsin hyvin, olenhan vaan vähän laihtunut, vai mitä arvelet?
KANTTORI. Se ei haittaa; mutta olet tullut myös paljon totisemman ja
vakaamman näköiseksi.
HANNA. Niin, näetkös, olenhan nyt neljä vuotta vanhempi kuin
lähteissäni.
KANTTORI. Muistan vielä varsin hyvin lähtösi ajan. Molemmat olimme
innostuneet kansamme kohoittamisen ja sivistämisen aatteesta ja
kiihtyneet vastuksista, jotka sitä estivät; päätimme kumpikin uhrata
voimamme tuon aatteen palveluksessa, tehdä kansallemme jotakin hyvää,
vaikka kuinka vähäistä -- ja sinä läksit seminaariin.
HANNA. Niin, ja sinä lupasit sillä ajalla toimittaa tänne kansakoulun.
KANTTORI. Niin lupasin, vaikk'en ole voinut lupaustani kokonaan
täyttää. Mutta kun sinä olit lähtenyt, et usko minkälainen tunne minut
valtasi: melkein kaduin että olin sinua kehoittanut menemään ja että
olin houkutellut rouva Turholmia siihen suostumaan. Tuntui aivan kuin
olisin sinut ijäksi kadottanut. Eikä se kummaa ollutkaan, sillä
olimmehan melkein kuin puolittain kihloissa.
HANNA, nousten äkkiä kävelylle. Meidänhän piti puhua koulunkäynnistäni.
KANTTORI. Suo anteeksi että lausuin mitä koko maailma siihen aikaan
puhui. Mutta nyt kun taas neljän vuoden päästä näen sinut entistä
Back