Oulua soutamassa
Pakkala, Teuvo, 1862-1925
Finnish
We will print you a perfectly bound paperback of your selected title and send it to you at your nominated address
Below is a summary of Oulua soutamassa
OULUA SOUTAMASSA
Kirj.
Teuvo Pakkala
Otava, Helsinki, 1921.
»Kaksikymmentä kuuluu tynnyriltä nykyään maksettavan--kirkolla tiesivät
kertoa mennä sunnuntaina.»
»Niinhän ne hokevat. Kohtuhinnoissahan se tätä nykyä olisi terva. Muuan
lasti on minullakin menneenkesäisiä tervoja ja tuumailin kulettaa ne
yhtä aikaa täänkesäisten kanssa, vaan en malta nyt vuottaa. Vasta viime
perjantaina pantiin hauta paloon. Kun siitä on tervat Oulussa, niin
silloin tuskin saa enää paistikkaan hintaakaan. Senpä tähden arvelin,
jotta panen tuon yhden lastin menemään hyvän hinnan aikana. Ruttoon ne
porvarit laskevat hinnan, lupsauttavat.»
»Väleen se hinta happanee, kun vain alkaa viljemmalta sinne tervaa
valua.»
»Ei ole sitä mahtia enää tervan hinnassa kuin oli tässä takavuosina.--
Paneppas tästä piippuusi.»
»Kiitoksia.--Viisinkolmatta markoinhan tuota silloin kuulutaan
maksetun.»
»No niin tehtiin. Sillä hinnalla kelpasi kuletella tervaa.»
»Jo vain. Kunpa olisi nykyään kaksikymmentäkään pysyvänä hintana, niin
johan tuota tyytyisi siihenkin, vaan kun se lupsakehtaa kahdentoista ja
yhdenkintoista markan korvilla, niin kovin on se rumaa.»
»On niin.»
»Onko miten monta tynnyriä teillä lastissa?»
»Kaksikolmatta se kantaa meidän uusin vene.»
»Se niin--Minä kuletin kaikki tervani Ouluun viime kesänä. Eikähän
noita paljo ollutkaan.»
»Mitenkäs sinulla nyt hauta joutuu?»
»Se tänään tulee olleeksi viikon palossa, viime sunnuntai-iltana
sytytettiin.»
»Hyvähän se olikin ilma viime sunnuntaina, tyyni sää.»
»Oli, näin oli tälleen kuin tänäänkin. Ja hyviä säitä nyt on ollut koko
viikon.»
»Kauniita säitä kerrassaan, lämpimiä ja tyyniä. Viime perjantaina
rupesi hieman puhaltelemaan auringon laskulla, kun oli juuri saatu
hauta sytytetyksi, mutta siitä se kuitenkin helpotti ja tyyntyi.»
»Siellä se on haudalla kaikki rahvas?»
»Siellä. Ei tässä kotosalla ole kuin karjakko, renki Jussi ja meitä
kaksi vanhaa: ruoti-ämmä ja minä.--Jussi oli eilen lastin panossa Erkin
kanssa ja lähtee Ouluun, niin taitaa nyt lepäillä. Erkki on hakemassa
morsiantaan.»
»Olisi minulla vähän asiaakin ollut, mahtaisiko Erkki ottaa
toimiakseen? On näet minulla hyvät piipunvarren luut ja niihin pitäisi
saada Kajaanista tahi Oulusta uusi letka.--Tuommoiset luut.»
»Ka, minkäpä tähden hän ei ottaisi semmoista asiaa. Kyllä minä toimitan
Erkille, ja eiköpähän itsekin mahtane kohta tulla, jo ennen puolisia
läksi.»
»Eipä ole hänestä vuottaa, pitää jo lähteä kotipuoltakin katselemaan.»
»Eihän niihin kiire näin sunnuntaipäivänä.»
»Kiirettä ei kyllä, mutta sitähän sitä pitäisi pelätä ettei kiirettä
tulisi.»
»Niinpä niinkin.»
Naapurin isäntä pisti kättä, lausui jäähyväiset ja käski Rantalan
isäntää käymään talossa jaarikoimassa, tämä taas käski vierastaan
muistamaan jälkiään. Yhdessä astuttiin siitä pihalle ja haasteltiin
vielä muutama sana. Mutta sitten läksi naapurin isäntä astumaan
ruispellonpientaretta kotiinsa, toinen tepasteli rantaan tervalastia
katsomaan. Eihän sillä veneellä mitään hätää tyynellä, eikä ollut
siihen vettäkään isosti tullut. Isäntä silmäsi järvelle.
»Eipä näy vielä tulevaksi», tuumaili hän. Katseli taivaalle. Ei näkynyt
Back