Lapsia
Pakkala, Teuvo, 1862-1925
Finnish
We will print you a perfectly bound paperback of your selected title and send it to you at your nominated address
Below is a summary of Lapsia
Proofreaders
LAPSIA
Kokoelma novelleja lasten parista
Kirj.
Teuvo Pakkala
1895.
SISÄLLYS:
Häiritty jouluilo
Mahtisana
Valehtelijoita?
Mari varkaissa
Syntinen joulupuuro
Ihme ja kumma
Poikatyttö
Jumalan marjat
Vanha koti
Sairasvuoteella
HÄIRITTY JOULUILO
Pikku Jaakolle oli tulossa hauska joulu. Hänellä oli äidille joululahja.
Arvokas lahja, joka oli riemastuttava äidin.
Se oli pantu puodissa sievään paperilaatikkoon niin että jo ulkoapäin
näytti lahja arvokkaalle. Mitä oli sisaren lahjat tämän suhteen? Kaikki
yhteensäkin? Ilmanaikojaan vain!
Hän oli nähnyt kaikki heidän lahjansa, joita heillä oli vanhemmilleen ja
toisilleen. Tytöt olivat näytelleet ne moneenkin kertaan. Vaan hänen
lahjaansa eivät tytöt tienneet! Hän oli päättänyt ettei näytä eikä virka
mitään, on aivan niin kuin hänellä ei mitään lahjaa kenellekään
olisikaan, että sitten kaikki oikein hämmästyvät, kun laatikko lentää
ovesta.
Hän piirusti laatikon kanteen: ÄIDILLE. Mutta kun hän tapasi säilöistään
kirjoituksineen ja postimerkkeineen vanhan kirjekuoren, minkä joskus oli
kadulta löytänyt, hän kiinnitti sen laatikon kanteen. Mainiota! Nyt
eivät tiedä suuntiakaan keneltä lahja on.
--Jos tietäisitte! meni hän sanomaan tytöille ihastuksissaan asiansa
erinomaisesta onnistumisesta.
Tytöt koettivat arvailla, mutta eivät suuntiakaan osanneet. Niin
vähäpätöisiä arvailivat, että oikein nauratti! Jaakosta tuntui
houkuttelevalle sanoa, että näkisi heti, kun tytöt hämmästyvät.
--Olen sika, jos sanon! ehätti Jaakko vakuuttamaan, kun tytöt alkoivat
kiihkeämmin pyydellä. Kunniansanansa annettuaan oli hän varma itsestään,
ja salaisuutensa oli kuin lukon takana.
Tytöt vain kiihtyivät, mitä päättävämpi Jaakko näytti olevan. Ja
Esteri--vanhin heistä kaikista--otti Jaakon lujille, kun sattuivat
kahdenkesken. Hän pyysi niin, niin hartaasi: Jaakko rakas! rakas Jaakko!
Ja hän lupasi kaikkia, lupasi sanoa ja näyttää jo edeltäpäin, mitä
hänellä oli Jaakolle, ja olisi luvannut vaikka silmän päästään, jos
Jaakko olisi näyttänyt tai sanonutkaan lahjansa. Lopuksi Esteri suuttui
ja uhitteli: älä huoli, Jaakko! Eevalle Esteri sitten kuvaili, miten
kaunista on, kun lapset toisilleen uskoivat, mitä heillä on
vanhemmilleen, ja kiittelivät Kitelän Iivaria, joka oli näyttänyt
sisarilleen lahjansa.
Jaakko nauroi halveksivasti:
--Pahanen kalalauta, näyttipä tuonkin tai oli näyttämättä.
--Sinulla ei ole senkään veroista! sanoi Esteri.
Jaakko oli kiihtyä. Turkanen, jos hän näyttäisi, niin Esteri lentäisi
selälleen! Tytöt yhtyivät ihan haltioihinsa. He pyysivät ja rukoilivat.
--En sano! hän innostuksissaan vastasi tyttöjen pyyntöihin.--Sitten
vasta, kun laatikko ovesta lentää, huudan minä, että ne ovat _sakset_!
Jaakolle oli ihan käsittämätöntä, mitä Esteri pyrskähti nauramaan.
Eevakin rupesi nauramaan aivan kuin yht'äkkiä olisi huomannut jotakin
hassua.
--Hullujako nuo ovat!
Samassa tuli äiti sisään. Esteri äidille selittämään:
Back