Isäin pahat teot lasten päällä
Päivärinta, Pietari, 1827-1913
Finnish
We will print you a perfectly bound paperback of your selected title and send it to you at your nominated address
Below is a summary of Isäin pahat teot lasten päällä
Isäin pahat teot
lasten päällä.
Kirjoittanut
P. Päivärinta.
Ensimmäisen kerran julkaissut
Adolf Allardt 1887.
ENSIMÄINEN LUKU.
Entisyys ja nykyisyys.
Maamme eräässä pitäjässä on eräs vankka talonpojan talo. Se sijaitsee
ison järven rannalla, luonnon ihanalla paikalla. Vuorattu ja keltaiseksi
maalattu kaksikerroksinen vinkkelipytinki seisoi kauniisti ja loivasti
järveen päin viettävällä mäen rinteellä. Toisella puolen pihaa oli
toinen pienempi pytinki, sekin kaksikerroksinen, vuorattu ja maalattu.
Molemmat pytingit olivat ulkoa ja sisältä hyvässä kunnossa, samoin
muutkin taloon kuuluvat huoneet. Kanniainen on talon nimi.
Vanhoista ajoista asti oli talo ollut varakas, jolla ajalla talon
asukkaat olivat polvesta polveen käsissänsä pitäneet pitäjän kunnia- ja
luottamusvirkoja. Niin kaukaa kuin voitiin muistaa olivat he tunnetut
rehellisiksi, ymmärtäviksi ja kunniallisiksi ihmisiksi; siitäpä tuo
luottamus, kunnioitus ja ehkäpä varallisuuskin.
Siitä on kulunut aikaa yli viidenkymmenen vuoden, josta tämä kertomus
alkaa. Silloin oli talossa kaksi veljestä; Juho oli vanhemman ja Lauri
nuorimman veljen nimi. Molemmat veljekset olivat naineita miehiä.
Juholla ei ollut yhtään lasta, mutta Lauri oli onnellisempi siinä
suhteessa, sillä hän oli avioliitossa saanut yhden pojan ja useita
tyttäriä. Tuo poika oli vanhin lapsista ja sedän kunniaksi sai hän
nimekseen Juho. Hänestä siis tuli Juho Laurin poika ja hän se on, joka
tulee olemaan kertomuksen pää-esineenä.
Veljekset olivat hyvässä sovinnossa keskenänsä, sillä heissä asui vielä
kauvan talossa vallinnut hurskaus, siltä ainakin näytti. Talo asuttiin
nytkin hyvin toimellisesti kaiken puolesta. Ja kun talo oli hyvissä
pohjavaroissa, niin oli tuloja monelta taholta: hyvästi hoidettu talous
antoi hyviä tuloksia ja lainoissa olevat rahat toivat vuosittain korkoa,
joiden vuoksi varallisuus talossa nytkin karttui karttumistaan. Talouden
tarvetten yli jääneet rahat jaettiin aina vuoden lopussa rehellisesti
veljesten välillä, oikein tilin jälkeen, minkä Lauri teki, sillä hän oli
kaiken talouden hoitaja, vaikka oli nuorempi Juhoa. Noista noin
karttuneista vuosituloista teki kumpanenkin veli eri kassansa. Juhon ei
tarvinnut koskaan kuluttaa vuosisäästöjänsä, sillä olihan hänellä kaikki
elämän tarpeet saatava varakkaasta kodistansa. Kun ei hänellä ollut
lapsia, ei hänen tarvinuut heidänkään tähtensä mitään kuluttaa, vaan sai
panna kaikki säästöön, mitä oli osaksensa saanut. Hän ei lainannut
koskaan erikoisia rahojaan, vaan säilytti niitä eräässä kaapissa
ylimmäisen kerroksen kamarissa, missä hän säilytti muitakin
tavaroitansa, vaikka hän muutoin itse asui saman rakennuksen
alimmaisessa kerroksessa. Pienempi pytinki olikin yksin-omaisesti hänen
ja vaimonsa hallussa, missä he asuivat erillänsä talon muun väen
elämästä ja touhusta; sinne tuotiin heille valmiina ruoka ja juoma sekä
muut elämän tarpeet.
Toisin oli Laurin elämän laita. Hänellä oli lapsia ja lapsethan
kuluttavat niin paljon. Hän ei siis voinutkaan kaikkia erityisiä
vuositulojansa panna säästöön, vaan hänen täytyi kuluttaa niitä yhteen
ja toiseen tarpeesen. Vaikkeivät hänenkään erikoiset varansa menneet
kaikki yksityisiin tarpeisin, ei hän kuitenkaan voinut salaiselta
kateudelta katsella vanhimman veljensä täysin säästyneitä ja melkoiseksi
kasaantuneita vuosisäästöjä. Hän olisi ne niin mielellään suonut
joutuvan omiin, ja niin vihdoin perillistensä käsiin. Hän kyllä älysi
veljensä kuoleman jälkeen niin käyvän, mutta hän älysi myös, että Juhon
vaimo perii niistä osansa, vaikkei veli tekisikään jälkisäädöstä, missä
tapauksessa hän perisi kaikki. Tuo ajatus kiusasi Lauria yötä ja päivää,
niinkuin painajainen. Kauan salasi hän tuota mielipidettään, mutta se
varttui ja vahvistui yhä kiinteämmäksi ja viimein ei hän voinut sitä
salata vaimoltaan ja pojaltaan; poika olikin jo siinä ijässä, että hän
käsitti täydellisesti asian. Laurin vaimo ei hyväksynyt tuota miehensä
mielipidettä. Hän koki alusta alkain tukahduttaa sitä, sillä hänen
terävä, kristillismielinen älynsä kohta huomasi, että miehensä sydämeen
oli päässyt tunkeumaan väärä rikkauden suru.
Molemmat veljekset olivat paikkakunnassa nytkin arvossa pidettäviä
miehiä, ja heillä molemmilla oli yhteiskunnallisia luottamusvirkoja. He
olivat siivo-luontoisia miehiä jokaista, niin köyhää kuin rikastakin
kohtaan. Koko talon väki kävi ahkerasti kirkossa, ja hyvä sopu vallitsi
koko talon väen kesken -- kuinkas muutoin.
Kenties oli heissä liikaakin siivoluontoisuutta, ainakin Laurin suhteen,
sillä lapset saivat kasvaa mielivaltansa mukaan, aivan niin kuin heidän
itse halutti. Väärä elämän katsantotapa, väärä elämän huoli oli ensin
juurtunut isän sydämeen; sitähän istutti tietämättään lapsienkin
mielipiteisiin, ja siemen lankesi hyvään maahan, sillä onhan ihmisen
Back