Elämän hawainnoita X: Pöyhkeä isäntä; Kauppias=mummo; Matkustaja
Päivärinta, Pietari, 1827-1913
Finnish
We will print you a perfectly bound paperback of your selected title and send it to you at your nominated address
Below is a summary of Elämän hawainnoita X: Pöyhkeä isäntä; Kauppias=mummo; Matkustaja
ELÄMÄN HAWAINNOITA X: Pöyhkeä isäntä; Kauppias=mummo; Matkustaja
Kirj.
P. Päivärinta
WSOY, Porvoo, 1899.
PÖYHKEÄ ISÄNTÄ.
Niin, hän oli wankan talon ainoa poika. Hänen wanhempansa oliwat noita
säästäwäisiä, työteliäitä ja osaansa tyytywäisiä, rehellisiä ihmisiä,
joita ei ollut turmellut mikään ulkoa päin tunkeentunut paha.
Kunnioitettuna paikkakuntansa järkewimpinä, esikuwallisina ihmisinä,
waikuttiwat he hiljaisuudessa kansalaistensa kesken, auttaen
aineellisilla waroillansa hätääntyneitä ja jakaen hywiä neuwoja
hakewille, niin paljon kuin heidän woimansa kummassakin kohdassa
riittiwät. Tämmöisen elämäntawan wallitessa kohosiwat he paikkakunnan
warakkaimmiksi ihmisiksi ja eihän se kumma ollutkaan, että niin
käwikin, sillä "rehellisyys maan perii". Ankaran Jumalan pelon ohessa
käyttiwät he itsensä alhaisesti, eiwätkä häwenneet kaikissa
tilaisuuksissa ja paremmissakin paikoissa pitää kotitekoista waatetta.
Tämän tähden ei heitä kuitenkaan kukaan halweksinut, eikä heitä mistään
pukunsa wuoksi poisajettu; päinwastoin kunnioitti moni ylhäinenkin
heitä juuri yksinkertaisuutensa ja hurskaan mielenlaatunsa tähden,
sillä kaikki käsittiwät, että siinä on juuri Suomen kansan elämän ehto
ja perustus.
Wankka talo oli heillä, Kämälä nimeltänsä. Waltawan ja wuolaan wirran
törmällä seisoi uhkea kartano aiwan liki sywää ja leweää suwannetta.
Tyyninä kesäpäiwinä kuwasteli se tyyneen weden kalwoon siwusoutajan
mielestä niinkuin Ahdin linna, mutta semmoiselta ei se hänen
mielestänsä todellisuudessa tuntunut, koskapa hän tiesi tunnossaan,
että tuon mahtawan talon huoneissa oli lämminsydämisiä kansalaisia.
Niin tuo poika--ainoa Gabriel poika.--Kuta niukempi luonto oli heille
ollut, sitä suuremmalla rakkaudella he tuota ainokaistansa rakastiwat.
Wanhukset käsittiwät aiwan hywin sen, että he owat welkapäät lapsensa
eduksi uhraamaan kaikki tarmonsa ja neronsa. Hartaasti katsoiwat he
häneen ja toiwoiwat niin paljon--he kokiwatkin kaswattaa häntä kaikissa
hywissä tawoissa ja totuttaa tuntemaan jo nuorena hywän ja kelwollisen
kansalaisen welwollisuuksia.
Usein käskiwät he hänet kamariinsa, sitten kuin hän oli suuremmaksi
tullut, ja niissä tilaisuuksissa he koettiwat ikäänkuin koetella,
oliwatko ne neuwot juurtuneet ja kaswaneet, joita he oliwat hänelle
opettaneet. Hywähän siitä aina tuli, sillä eihän poika koskaan
loukannut wanhempiensa mieltä, seisoihan waan toisen jalkansa nojalla
toisella ronkallansa muurin nojalla, nojaten horjuwaa ruumistansa
muuria wasten ja tukien sen puolen poskea kämmenellänsä. Näyttipä hän
usein semmoiseltakin kuin hän olisi ollut hywin liikutettuna, sillä hän
loi usein silmänsä maahan ja sanoi alakuloisesti: "niin isä, niin
äiti"--.
Tällä tawalla riensi aika eteenpäin--poika kaswoi ja wanhemmat
wanhentuiwat ... jälkimmäiset toiwoiwat ja edellinen odotti; poika
alkoi nyt jo olla täysi mies.
Wiimeiseltä huomasiwat wanhemmat, ettei heidän elämänsä toiwolla ollut
halua mihinkään työhön. Totta kyllä on, ettei hän ewännyt mennä koskaan
niihin keweihin toimiin, mihin hänen talouden hoitoon tottunut ja
poikaansa helliwä isänsä hänet milloinkin määräsi. Mutta hän toimitti
kaikki hänelle uskotut toimet wälinpitämättömästi ja weltosti,
ikäänkuin hän olisi tehnyt ne nukuksissaan, hywästi tai huonosti,
samapa se hänelle.
Mielikarwaudella huomasiwat wanhemmat tuon haluttomuuden ja
wastenmielisyyden, sillä he käsittiwät, että työnteossa on niin hywin
jokaisen yksityisen kuin koko kansankin elämän ehto. Tämän tähden
muistuttiwat he usein poikaansa tuosta epäkohdasta. Näissä
tilaisuuksissa puhkesi poika tawallisesti waltawaan itkuun, sillä
wanhempain moittiwat muistutukset loukkasiwat häntä kowasti. Hän tahtoi
olla ja tiesi olewansa wanhempiensa ainoa perillinen ja semmoisena
oikeutettu elämään ja olemaan niinkuin hän itse tahtoi. Wanhemmat eiwät
kowin lujalle ottaneetkaan tuota asiaa, kun he näkiwät sen niin sywästi
koskewan; he luuliwat sen osaksi tulewan siitä, että heidän puheensa
oli hänessä waikuttanut wakaata parannuksen aikomusta. Kun poika
todellakin tämmöisten tapausten jälkeen näytti tulewan ahkerammaksi,
jäi hänen sisällinen luonteensa wanhemmilta tarkemmin tuntematta, sillä
tuota hämärää enensi wielä wanhempien luonnollinen rakkaus ainokaiseen.
Tämmöisenään kului aika edelleen. Ulkoa päin alkoi tunkeutua uusia
elämän tapoja kaikilla aloilla kansan sekaan.
Nämä oireet rupesiwat ensimäiseksi näkymään pnkineissa. Outoja,
tuntemattomia muoteja, kuoseja ja malleja rupesi siellä täällä
ilmestymään. Kaupungeissa nämä saiwat ensin innokkaita seuraajia ja
Back