Tintta Jaakko - Kuvaelma kansan elämästä
Päivärinta, Pietari, 1827-1913
Finnish
We will print you a perfectly bound paperback of your selected title and send it to you at your nominated address
Below is a summary of Tintta Jaakko - Kuvaelma kansan elämästä
TINTTA JAAKKO
Kuvaelma kansan elämästä
Kirjoittanut
P. PÄIVÄRINTA
Werner Söderström, Porvoo, 1895.
SISÄLLYS:
I. Elämän aamu -- kodin kasvatus
II. Vieras koti -- sen vaikutus
III. Nuorukainen -- erilaisien kasvatuksien hedelmät
IV. Kipeät ajat
V. Kovia, voitollisia aikoja
VI. Rohkeita päätöksiä -- pikku tupa
VII. Uusia ponnistuksia
VIII. Kovia kokemuksia
IX. Kummia, odottamattomia tapauksia
X. Kavaloita pauloja -- voitto
XI. Palkinto -- kummallinen vieras
XII. Kasvatuksen arpia -- syvä lankeemus
XIII. Selkenee -- pehmenee
XIV. Lopputili
I.
Elämän aamu -- kodin kasvatus.
Erään tiheän kylän laidassa Pohjanmaalla, matalan ja tiheän
männikkö-metsän keskellä, kivikankaalla, on pieni ja vanha mökki,
Tinttala on mökin nimi. Mökki on vanha ja riutunut, sillä siinä ei oltu
miesmuistiin tehty minkäänlaista uudistusta eikä korjausta. Lahoneet ja
aidastuneet seinät olivat pullistelleet ja lommistelleet sinne ja
tänne, ja vesikatolle oli pantu pieniä kiviä ja turpeita, pitämään
kiinni repaleisia tuohi-levyjä. Putoamaan pyrkivää sisäkattoa
vastusteli useampi lattiasta kattoon ylöttyvä, kuorimaton pönkkä,
rikkinäisiä akkunalaseja palkitsi parvi päre- ja tuohi-paikkoja. Paras
ja samassa lujin mökin huonekalu oli musta ja onnelle palanut,
ovinurkassa seisova, maakivistä tehty takka, kumminkin uloslämpeävä.
Yhdellä mökin seinällä oli pari seinään lyötyjen vaajojen päälle
rakennettua lavaa, joissa oli pehkuuntuneita olkia ja kuluneita,
likaisia vaate-ryysyjä; ne toimittivat vuodetten virkaa. Kun vielä
otamme lukuun pari jakkaraa ja pienen, likaisen pöydän, niin ovat mökin
merkillisimmät huonekalut luetellut.
Kolmihenkinen perhe asui Tinttalassa, äiti ja heidän poikansa. Heidän
nimensäkin saamme tietää, kun mainitsemme, että kylä nimitti heitä
Tintta Jaakoiksi ja Tintta Kaijaksi, sillä Jaakko oli niin isän kuin
pojankin nimi.
Vaikka mökki oli niin halpa ja viheliäinen, oli siinä kuitenkin
alituisesti ololta vieraita, sillä töllissä oli jotain vetovoimaa, joka
heitä sinne viehkeästi veti. Siihen vetovoimaan kuului jo tuo musta
kahvipannu, joka nokisena sangastansa riippui pitkässä puunaulassa
seinällä, ihan takan vieressä, läpättömän ja rikkeimeksi palaneen
liemitorvensa kanssa. Kumminkaan ei tuo paljon palvellut kahvipannu
liene ollut yksistänsä se, joka niin runsaasti sai vieraita mökkiin,
mutta kun saamme tietoomme, että mökin perinurkassa oli mahdotoin kasa
likaisia ja kaikenkarvaisia ryysyjä, josta talon isäntä tai emäntä
tarvittaessa yhdellä ainoalla taitavasti tehdyllä, olkapäätä myöten
tapahtuneella käden pistoksella ryysykasaan, veti esiin pullon, jossa
oli kirkasta nestettä, sekä kannettoman ja paikatun pikarin, jolla
hätäpikaa lähimpänä seisovalle janoovalle, joutuin jos joutuin,
annettiin "tinttoja", niin ehkä käsitämme minkä vuoksi oli niin kosolta
vieraita mökissä..
Tuo tinttojen antaminen tapahtui aina varovasti isänisälle tahi
emännälle tehdyn kuiskutuksen jälestä, ja ensimäinen seuraus tuosta
kuiskutuksesta oli se että kuiskuteltu rupesi varovasti pilkistelemään
rikkinäisistä akkunain reijistä ja oven raosta ulos, ja kun ei vaan
mitään epäluulon alaista näkynyt, niin käytiin rivakkaasti tinttojen
antamiseen. Sen tehtyä katosivat nuot taikakalut taas ryysykasaan,
yhdellä ainoalla käden pistoksella, niin perinpohjaisesti, että niitä
olisi ollut mahdotoin sieltä muiden löytää kuin asian omaisien. Sen
asian todistukseksi mainittakoon sivumennen, että nimismies oli jo pari
kertaa käynyt epäluulon alaisena tongostelemassa tuota ryysyläjää,
löytämättä kuitenkaan mitään semmoista, joka hänelle olisi virkansa
puolesta ollut kelvollista. Noista nimismiehen onnistumattomista,
mökissä tapahtuneista poliisi-toimista oli asianomaisien nykyinen
arkuus kumminkin kotoisin. Oli miten oli, mutta, tuskin on mikään
kaappi maailmassa uskollisemmasti toimittanut tallentajavirkaansa,
luvallisia tai luvattomia anastamisia vastaan, kuin tuo ryysy-koko
Back