Jouluvieraita
Nervander Emil 1840-1914
Finnish
We will print you a perfectly bound paperback of your selected title and send it to you at your nominated address
Below is a summary of Jouluvieraita
Proofreaders Europe
JOULUVIERAITA
E. Nervander
Ensimmäisen kerran julkaissut
Kustannusosakeyhtiö Otava 1903.
Alkulause.
Monta vuotta sitten julkaisin suomeksi joitakuita kirjasia nimellä:
"Honkain tarinoita", "Uotilan isäntä" sekä "Katri. Kertomus
17:vuosisadalta", jotka eivät silloin vielä olleet ilmestyneet ruotsiksi
ja joista muuan ystäväni puki kaksi ensinmainittua erittäin huolelliseen
suomenkieliseen asuun.
Siitä lähtien on monta kirjoitustani ja kaunokirjallista pikkukyhäystäni
julkaistu yksin ajoin suomeksi ja ruotsiksi, mutta olosuhteiden vuoksi
ei näin ole käynyt niiden kaikkien.
Nyt on haluni palanut julkaisemaan tämän pienen kokoelman vaatimattomia
kertomuksia, joista moni vasta nyt on suomennettu, toisia taas olen
julkaissut tilapäistä salanimeä käyttäen, ja minua ilahuttaisi, jos
suomalaisten kotiemme nuoriso niitä kohtaan osottaisi hiukankaan sitä
suopeutta, mikä varhaisemman polven neitosten ja nuorukaisten puolelta
tuli nuoruudenaikaisten kyhäysteni osaksi.
_Tekijä._
Jouluvieraita
Jouluaatto oli käsissä. Oli nyt aamupuoli tuota lapsuuden ja kodin
ihanaa päivää.
Pienessä kodissa, joka, kappaleen matkaa kirkonkylästä sijaiten, oli
kahden vanhan, naimattoman sisaren hallussa, puuhaili vanhempi heistä --
hänen nimensä oli Hedda -- tyynesti ja rauhallisesti hienoksi
siistityssä keittiössä, jonka porstua erotti kahdesta asuntohuoneesta.
Hän oli par'aikaa uunista nostamassa kahta paistinlevyä, täynnä
mantelikiekuja, jotka jo olivat alkaneet vaaleanruskeaan vivahtaa ja
täyttivät huoneen hyvällä hajulla.
Ladottuaan leivokset kahdelle isolle posliinivadille jäähtymään, pani
hän niistä yhden kristallilautaselle, jonka hän otti hyllyltä
poistuessaan keittiöstä, ja astui sisarten vierashuoneeseen, saliin,
joka ulottui koko rakennuksen poikki. Salissa oli akkunat niin hyvin
itään kuin länteen, niin aamu- kuin ilta-aurinkoa päin.
Huone oli yksinkertainen ja jotenkin tilava. Se herätti tulijassa
hiljaisten muistojen tunnetta, tunnetta, jonka ainoastaan kauvan ja
huolella säilytetyt, vanhan, ennenaikaan hyvinvoivan kodin kalleimmat ja
rakkaimmat perinnöt voivat ympäristöönsä kätkeä. Käyräviivainen
piironki, jota koristivat pronssiset rokokohelat ja samasta metallista
valetut leijonanjalat sekä harmaankirjavasta marmorista veistetty laaka;
pöytäkello, joka muodoltaan oli puunjuurelle rakennetun mehiläispesän
näköinen; pari kynttiläjalkaa keltaisesta marmorista, jotka olivat
pienten korinttilaisten pylvästen muotoisiksi muovaellut; muutamat
vanhasta kullatusta hopeasta valmistetut hajurasiat sekä pari muuta
pikkukapinetta näyttivät kaikki tahtovan todistaa, että olivat
omistajattarilleen olleet liian rakkaiksi käyneet voidakseen edes
hätätilassa siirtyä heidän käsistään. Kullattuihin puitteihin sovitettu
ja ylinnä muinaisaikuisella otsamaalauksella somistettu, keskikokoinen
seinäpeili siroine helmikoristeineen, joka peili oli salin seinää
kaunistamassa molempien itäpuolella olevien akkunoitten välillä, puhui
sekin samanlaista kieltä. Pieni sohva ja mahonkituolit, jonkunlaiset,
hyvin mataloilla sivunojilla varustetut taburetit, jotka olivat
päällystetyt viheriällä, kiiltäväksi kirjaillulla villavaatteella,
näyttivät nekin sangen muhkeilta, samoin kuin uutimet ja sisähuoneeseen
vievän oven verho, joka riippui nuorasta pronssirenkaissa, kaikki
samanlajista kestävää tamastikangasta. Ainoastaan huolellisesti
puhdistetut kasvit joka akkunan edessä olevilla kukkapöydillä sekä
häkissään innokkaasti laulavat kanarialinnut haastelivat uusista
tulokkaista vanhojen sisarten kotiin.
Kevein ja nopein askelin Hedda meni lautasineen läpi salin
sisähuoneeseen, jossa hänen kahta vuotta nuorempi sisarensa Roosa jo
useita vuosia oli vuoteen omana kitunut, voimatta ilman muiden apua
liikkua mihinkään huoneessa. Heddan kurttuiset kasvot, joita ympäröi
harmahtavat pörheät hiukset, pistäen esille hänen valkean
nokkospalttinamyssynsä alta, ilmaisivat hilpeyttä, jota elämä ei vielä
Back