Uotilan isäntä - Rikosjuttu Suomesta
Nervander Emil 1840-1914
Finnish
We will print you a perfectly bound paperback of your selected title and send it to you at your nominated address
Below is a summary of Uotilan isäntä - Rikosjuttu Suomesta
Proofreaders Europe.
UOTILAN ISÄNTÄ
RIKOSJUTTU SUOMESTA
E. Nervander
Suomennos
Ensimmäisen kerran julkaissut
K. E. Holm 1870.
Digitalisoitu vuonna 1906
ilmestyneestä toisesta painoksesta.
ESIPUHE TOISEEN PAINOKSEEN.
_Tähän kertomukseen on aiheen antanut eräs synkkä tapahtuma, joka
tapahtui kuudettakymmentä vuotta sitten Etelä-Suomessa ja jonka
pääpiirteet sittemmin tämän kirjan tekijälle suullisesti esitettiin.
Kertomus syntyi ruotsiksi, mutta julkaistiin ensiksi suomeksi v. 1869,
joihin aikoihin salanimenä käytin unkarinkielistä sanaa: *Emlékyl*, joka
suomeksi merkitsee: muistoksi._
_Suomennoksen toimitti hyväntahtoisesti eräs ystäväni. Sen tunnustivat
meidän silloiset parhaimmat kielentuntijamme kuuluvaksi etevimpien
teosten joukkoon, mitkä silloisella suomenkielen kehityskannalla voitiin
aikaansaada. Kielen puhtaus, sujuvuus ja rikkaus hankkivat tälle
pienelle kertomukselle sen kunnian, että sitä ruvettiin käyttämään
suomenkielen opinnoissa Unkarin pääkaupungin yliopistossa. -- "Uotilan
isännän" osaksi on tullut sekin etu, että Kansanvalistusseura v. 1883
suositti sitä maamme kansankirjastoihin sopivana luettavana
otettavaksi._
_Tästä jo aikoja sitten loppuun myydystä kertomuksesta ilmestyy nyt uusi
painos, jonka kieliasua ensimäisen painoksen suomentaja on korjaillut
suomenkielen nykyisen kehityskannan vaatimusten mukaan. Minun
velvollisuuteni on nyt julkilausua sulimman kiitokseni tälle nuoruuteni
ystävälle, joka, suomentamalla "Uotilan isännän" sekä "Honkain tarinat"
nimiset kuvaelmani, oli ensimäinen "sillanrakentaja", joka minun saattoi
suomenkielisen kirjallisuuden alueelle._
*_E. Nervander._*
I.
Uotilan isäntäväki.
Uotilaksi nimitetään erästä yksinäistä taloa lähellä valta-maantietä
kaukana ylämaassa. Entisinä aikoina talo oli ollut herraskartanona,
mutta kertomuksemme aikana eli joku kymmenkunta vuotta takaperin sitä
hallitsi muuan sangen varakas ja arvossa pidetty talonpoika.
Maantien puolelta tuota vanhanaikaista, punaiseksi maalattua,
kahdenkertaista rakennusta ympäröitsi tiheät, ei kuitenkaan järin
korkeat männyt ja kuuset, joitten välitse oli suora maantielle
johdattava tie laitettu. Tällä taholla olivat pirtin ikkunat, sekä
moniaat aitat, jotka seisoivat ruohokentän ympärillä päärakennuksen
edustalla. Vastaisella puolella oli tarharakennukset ja niiden alla
talon avarat vainiot, joidenka takaa havumetsä kohosi synkkänä ja
jylhänä. Tämän metsän halki kävi tie Uotilasta muutamille taloon
kuuluville salopelloille, jotka olivat puolen peninkulman päässä siitä.
Nykyinen isäntäväki käytti ainoastaan alikertaa. Ylikerta oli aivan
tyhjänä. Autiolta ja hiljaiselta tuntui usein suuressa talossa, sillä
paitsi palkollisia siinä ei ollut monta asukasta. Uotilan isäntä,
kolmekymmen-vuotias Lauri, oli perinyt talon isältänsä, joka kuoli kun
poika vastikään oli täyttänyt kaksikymmentä vuotta. Joku vuosi myöhemmin
kuoli häneltä äitikin, jonka tähden Lauri päätti hankkia suurelle
talolle vireän ja toimeliaan emännän. Vähän aikaa sen jälkeen toi hän
talonpojantyttären naapuripitäjästä vaimoksensa Uotilaan.
Tässä olivat he nyt eläneet kahdeksan vuotta hiljaa ja rauhaisesti. Niin
kuin usein tapahtuu, eivät hekään olleet avioliittoon ruvenneet
keskinäisestä rakkaudesta, vaan ulkonaisten ja satunnaisten asianhaarain
vaikutuksesta. Mutta kun olivat tottuneet joka päivä olemaan yhdessä,
kun aina täytyi jakaa toistensa huolet, myötä- ja vastoinkäymiset, kun
arvossa pitivät toistensa oikeimmiten hyvää ja rehellistä luonnetta,
olivat he hyvin pian likeisesti yhdistyneet toisiinsa, ja hellä ja
ystävällinen väli oli heidän kesken syntynyt.
Back