Vanhoista kätköistä
Nervander, Emil, 1840-1914
Finnish
We will print you a perfectly bound paperback of your selected title and send it to you at your nominated address
Below is a summary of Vanhoista kätköistä
Distributed Proofreaders
VANHOISTA KÄTKÖISTÄ
Emil Nervander
Ensimmäisen kerran julkaissut
Yrjö Weilin 1906.
Sisällys:
Siv.
Forssan-valssi....................................................1
Ludvig Åkerfeltin joululahjat....................................53
Hän on tullut hulluksi...........................................83
Neljä lapsellista tyttöä.........................................93
Pienois-kultuurikuvia Rauman kirkosta 1600- ja 1700-luvulla
I .......................................................115
II .......................................................124
III. Edesmenneen Jordanin samettihousut ja rouva Bartramin
hame, sametista se myös................................133
FORSSAN-VALSSI.
ERÄS ELÄMÄNKOHTALO.
I.
TANSSIT FORSSASSA
Oli tanssiaiset Forssassa muutamana pyhäiltana heinäkuun loppupuolella
monta vuotta sitten. Nuorisoa, poikia ja tyttöjä, jotka palvelivat
isolla pumpulitehtaalla, oli lukuisasti tullut saapuville; kuusimiehinen
saksalainen torvisoittokunta, joka oli näille seuduille osunut, oli
sekin omiansa tänä iltana tilaisuuteen viekoittelemaan.
Tavallisuudesta poiketen tanssittiin tällä kertaa suuren väenpaljouden
takia ulkona, sillä tanssitupiin ei mahtunut. Vuorotellen pistettiin
valssiksi ja polkaksi, soitto kajahteli niin voimakkaana ja
tahdikkaasti, että tanssivien luku hetki hetkeltä kasvoi.
Tottumattomimmatkin kavaljeerit hairahtuivat vasten tahtoaankin
hyppimään, pyörähdellen toistensa kanssa aivan sekaisin, ja koko
tanssikenttä jyskyi ilosta ja innosta. Kas niin! tämäpä oli aivan toista
menoa, kuin oli tavallista nähdä käsiharmonikkain vinkuessa.
Mutta vetopeli oli kuitenkin, jos kohta ainoastaan puoleksi tunniksi,
saava kunniansa, sillä nuoriso tahtoi välttämättömästi tanssia tuota
kotimaista »purppuria», kansantanssia, jota paitse tämmöistä tilaisuutta
ei Hämeessä ole ajateltavissa.
Saksalaiset soittoniekat saivat täten nauttia vallan tarpeellisen
lepohetken niiden olutpullojen ääressä, joita heille runsaasti oli
hankittu. Pojat ja tytöt asettuivat parittain ahtaaseen piiriin, joka
kuitenkin tahtoi tulla melkein liian avaraksi. Sillä tämän tanssin
tunnusmerkkinä on, että parit taitavasti kulkevat risteillen toistensa
sivuun, niin että tottumaton silmä ei huomaa muuta kuin sekavaa hyppyä,
jossa tanssijat kovaa vauhtia rientävät edestakaisin eri suuntiin. Ei
mikään tanssi sovellu hämäläiselle niin hyvin kuin tämä rasittava ja
pitkäveteinen purppuri, hän kun on sitkeä, voimakas, kestävä ja vähän
vaihteleviin huvituksiin tottunut.
Poloneesi, jolla tanssi aletaan, oli nopeasti suoritettu, ja parit
olivat taasen joutuneet omille paikoilleen. Nyt ruvettiin toista vuoroa
jäntevästi ja voimakkaasti polkemaan, ja tämä onkin tanssin päänumero.
Tanssivien piiri supistui huomaamatta yhä pienemmäksi, ikäänkuin ei
millään muotoa olisi tahdottu jäädä tuota hyvin tunnettua
purppuritungosta tuntematta.
Kun vihdoin oli päästy vilkkaimpaan ja reippaimpaan, »suutarin» nimellä
tunnettuun vuoroon, nähtiin joukko nuoria, pulskia poikia tulevan
Mustialasta päin ja lähestyvän tanssikenttää. Heidän esiintymisessään
oli jotakin omituista, jota itsetietoinen yhteishenki luopi, he
kantoivat siistejä talonpoikaispukujaan taitavasti ja heidän
pitkävartiset, kiiltävät saappaansa antoivat heille puolittain
sotilaallisen leiman.
Tämä pieni joukko oli oppilaita Mustialan maanviljelysopiston alemmalta
osastolta, joka opisto sijaitsee noin puolen peninkulman päässä
Forssasta, jonne uutinen saksalaisten torviniekkain tulosta jälkeen
Back