Elämästä - Pienempiä kertomuksia
Leino, Kasimir, 1866-1919
Finnish
We will print you a perfectly bound paperback of your selected title and send it to you at your nominated address
Below is a summary of Elämästä - Pienempiä kertomuksia
ELÄMÄSTÄ
Pienempiä kertomuksia
Kirj.
KASIMIR LEINO
Werner Söderström, Porvoo, 1889.
SISÄLLYS:
Härmänmäkeläisten markkinareissu
Neron tähteet
Pehkos Jussi
Se oli kuitenkin minun ihanin unelmani
Laskiaislupa
"Vesi-ukko"
HÄRMÄNMÄKELÄISTEN MARKKINAREISSU.
Kuvaus kansan elämästä Itä-Pohjanmaalla.
I.
"Täytinenkö se on kirveen ottanut tuosta eteisen nurkasta?"
"Kukapa tuohon lie koskenut ... en suinkaan minä ole häntä
tarvinnut!..."
"No vaan eipä sen luulisi käsittäkään liikkuneen... Siihenhän tuon minä
puirovalta palatessani nakkasin..."
"Jos hyvinkin sentään lie Matti tarvinnut vannenäreiden ha'ussa...
Juokseppas, Lippa, kysymässä Matilta onko se tarvinnut isännän
kirvestä... Matti on saunassa näreitä hautomassa!..."
Sepähän se oli ottanut! Niiltä ei ruottioilta mikään säily ... ja jos
otetaan, niin elähän että paikoilleen tuotaisiin! Sinne heitetään,
mihin puuttuu, ett'eikö saattuisi ja uuden osto tulisi...
Härmänmäen isäntä reutasi äkeissään kirveen Lipan käsistä ja lähti
kirves olalla ulkoisalle... Pirtin seinän kupeelta otti suksensa ja
toisen sompasauvakon varassa hiihti riihentauspellon poikki
koivumetsään päin sepipajua ja vitaksia noutamaan. Ei sitä toki
Härmänmäessä tarvinnutkaan evään kanssa tarvispuita hakemaan lähteä ...
eikä polttopuitakaan, jaksoi niitä oikealla saada tuosta Isonpalon
takaa ... ja likinotkostakin niitä jo semmoisia kaluja sai kuin
pajupuita ja vitaksia.
Pian palasi isäntä entistä latua myöten ... ja olallaan sepipuun ja
vitakset kantoi. Hämäräkin oli jo tullut ja pirtissä loimotti jo
pärevalkea pihdin nenässä, kun isäntä taakkoineen sisään työntyi. Jo
oli Mattikin vannenäreensä haudotuksi saanut ... niitä nyt tuolla
karsinaloukossa vuoleskeli ja kiuluihin asetteli ja mittaili. Eikä muka
nähnyt muiden kanssa samalla valkealla tuommoista tärkkiä työtä tehdä
... eri päre oli pitänyt nokkansa eteen saada seinänrakoon savuamaan...
Isäntä viiletti kirveen penkin alle ja olaltaan tarvispuut pirtin
lattialle romautti. Kopisteli sitten oven suussa lunta jaloistaan ja
varsiluudan tyngällä vielä loppuja hankasi.
"Eikö se iltanen ala joutua?... Eihän tuota luulisi yhtä puuroa
tarvittavan koko iltaa keittää..."
"Vasta panin tulelle ... eikähän tuo myöhäinen vielä olekkaan", vastasi
emäntä, Annamari, pirtin perältä, jossa villoja karttasi ja toisella
jalallaan pikku Junnun kätkyttä soudatti.
"Nälkäpä tuolla tuli..."
Isäntä riisui kinttaansa, solmi yhteen ja heitti leipäorren nenään.
"Käyppäs, Matti, se reslan pohja tuolta navetan kupeelta ... siitä
näkyy sepipaju katkenneen, mikä tuon lie käynyt katkomassa, eikä näy
olevan paljo kainalovitsoistakaan taikaa..."
Matti oli ruodilla Härmänmäessä ja täytyihän sen lähteä kesken
vanteenpanonkin; vaan pisteli hänelle vihaksi vähäisen, että kun ei
itse saata rekeään noutaa tuonvertaisen matkan päästä. Vastustelematta
Back