Rakastunut rampa eli Sakris Kukkelman, köyhä polseviikki
Lehtonen, Joel, 1881-1934
Finnish
We will print you a perfectly bound paperback of your selected title and send it to you at your nominated address
Below is a summary of Rakastunut rampa eli Sakris Kukkelman, köyhä polseviikki
Proofreaders.
Rakastunut rampa
eli Sakris Kukkelman,
köyhä polseviikki
Joel Lehtonen
Ensimmäisen kerran julkaissut
Karisto 1922.
I
Tietä pitkin kulkee omituinen olento. Kulkee ... tai paremminkin
liikkuu. Loikkii nelinkontin... Hän on niin kuin koira tai jänis.
Synkkäin kuusien reunustama tie hukkuu syksyiseen sumuun, niin ettei
häntä kauempaa tarkasti erota. Huomaa ainoastaan, että jokin olento se
on ... olento, joka hyppii kömpelösti. Sen päässä heilahtelee jotain
pitkää ... ja seljässä keikkuu jokin esine.
Nyt hän on tullut lähemmäksi ja nousee pystyyn maasta... Ikään kuin
pyrkien inhimilliseen asentoon. Hän ei enää loiki, vaan kävelee...
Tuossa hän tulee, selvenee yhä raskaassa sumussa. Tulee kuin
neliskulmainen puulaatikko. Laatikon alla horjuu kaksi hyvin lyhyttä
jalkaa, joiden polviin hän kävellessään nojautuu käsillään. Jaloissa on
hänellä suuret nauhakengät; pohkeiden ympärille kääritty kapeat,
repaleiset säärystimet. Hän ähkii ja huohottaa.
Miehen tukka on tavattoman pitkä, pellavankellertävä. Ellei se nyt olisi
pistetty piiloon hänen lippahattunsa alle, lainehtisi se vyötäröille
asti. Pari harvasuortuvaista hiustukkua riippuu kuitenkin esillä,
sumusta märkinä ja maahan koskemisesta likaisina. Märkyyttä ja
vesihelmiä on parroittuneissa poskissakin, joihin partaveitsi ei ole
aivan äskettäin koskenut.
Rinta on surkeasti sisään painunut. Päällystakki, tavallisen alustakin
kokoinen, roikkuu väljästi. Sekä päällystakin että alustakin kaulukset
on napitettu umpeen ja nostettu pystyyn, suojaamaan vilulta olennon
kaulaa ja jäykkää niskaa.
Jäykkää niskaa tosiaan!
Vastaantulija ehkä katsahtaa ihmeissään tätä parrakasta tonttua ... tätä
kääpiötä, joka äsken loikki maata pitkin. Silloin saattaa tonttukin
luoda häneen aran ja alakuloisen silmäyksen ... jopa viimein, jos häntä
kauan töllistellään, iskeä katselijaan vihaisen luimauksen ... niin
pitkän, että tonttu joutuu hetkiseksi kääntymään taaksepäin. Mutta
silloin ei käänny ainoastaan hänen päänsä, vaan koko yläruumis! Hartiat
ja olkapäät ovat hyvin koholla; seljässä törröttää suunnaton muhku ...
kuin mikäkin vaatemytty. Hiustupsujen välistä se pullottaa korkealla ...
terävänä, pelottavana ja säälittävänä.
Kaulassa, nuorasta tehdyssä silmukassa, riippuu miehellä halkosaha. Se
esine se keikkui äsken hänen hartioittensa päällä. Kupeelleen on hän
köyttänyt kirveen ... lujasti terän alta kiinni.
Kankeana hän kääntyy jälleen ja lähtee jatkamaan taivallustaan.
Hän kulkee tuokion sillä tavoin. Sitten hän pysähtyy. Pyörähtää hitaasti
ja vilkaisee taakseen. Toista ihmistä ei enää näy ... mutta ehkäpä hän
on seisahtunut johonkin tienmutkaan ... ehkä tuon ison kuusen taakse ...
ja tähystelee sieltä rampaa? Kääpiö tirkistelee tuokion. Sitten pujottaa
hän kouriinsa märät ja likaiset rukkaset, jotka kädessä hän taannoinkin
loikki, ja heittäytyy jälleen käsiensä varaan ... alkaa sillä tavoin
hypellä.
Vaikka tie onkin syrjäpolku eikä siinä määrin yhtenä ja upottavana
savivellinä kuin pian tuleva maantie ... Helsingin ympäristön valtatie,
jota sadat hevoset ja rattaat joka päivä sotkevat ... niin on tälläkin,
melkein avaamatonta metsää muistuttavalla taipaleella tarpeeksi likaa.
Milloin hiekkaa, milloin multaa ja enimmäkseen savea, joka liukastuttaa
ja tarttuu ilkeästi rukkasiin. Vesi ja kura roiskahtaakin vähän väliä
kulkijan rinnoille ja kasvoille.
Vaivalloista on moinen taivallus ... niin kuin nykyään koko poloisen
ramman elämä. Mutta hänen jalkansa ovat niin huonot ja väsyneet, että on
helpotus auttaa joskus niiden toimintaa käsillä ... sellaisilla
paikoilla, missä ei ole vieraita ihmisiä näkemässä. Oman asuinkylänsä
pilkkaan hän on tottunut ... lasten ja eräiden aikaihmistenkin... Tai
ovat enimmät siellä niin tottuneet häneen, etteivät häntä enää
ihmettele.
Nyt on raajarikko menossa kyläänsä ... pieneen huvilakylään nimeltä
Krokelby. Hän on ollut vähän syrjemmällä sieltä, etsimässä työtä
Back