Vieraita odottaessa - Huvinäytelmä yhdessä näytöksessä
Kiljander, Robert, 1848-1924
Finnish
We will print you a perfectly bound paperback of your selected title and send it to you at your nominated address
Below is a summary of Vieraita odottaessa - Huvinäytelmä yhdessä näytöksessä
VIERAITA ODOTTAESSA
HUVINÄYTELMÄ YHDESSÄ NÄYTÖKSESSÄ
Kirjoitti
R. Kiljander
Ensimmäisen kerran julkaissut
Gummerus 1892.
HENKILÖT
_Tohtori_.
_Aina_, hänen rouvansa.
_Lyyli_, tohtorin sisar.
_Insinööri_.
_Palvelustyttö_.
Tapaus maalla tohtorin huvilassa.
(Sievä ja hauska huone. Tauluja ja kasvia. Keskellä huonetta katettu
kahvipöytä. Avonaisesta peräovesta näkyy kaunis kesämaisema. -- Aika
edellä puolen päivää. -- _Tohtori_, _Aina_ ja _Insinööri_ istuvat
kahvipöydän ympärillä. Palvelustyttö perällä, pyyhkii isomman
ruukkukasvin lehtiä.)
_Aina_ (kaataa kahvia). Niin niin, hyvät ystävät, hauskaa, erittäin
hauskaahan se on täällä maalla, kaukana pääkaupungin hyörinästä ja
pyörinästä kaikessa yksinäisyydessä ja rauhassa nauttia lyhyen kesämme
ihanuutta, mutta vielä hauskempi on kun sitten pitkien aikojen kuluttua
ensi kerta tulee vieraita, vanhoja tuttuja ja iloista väkeä. Sydän
silloin oikein sykkii odotuksesta ja tuntuu siltä, kuin nyt vasta oikea
kesäilomme olisi tulossa.
_Tohtori_ (polttaen). Kiitoksia paljon! Enkö minä siis ole ollut sinulle
mikään seura, minä miehesi ja puolisosi, kysyn nöyrimmästi? Ja etkö lue
insinööriä vieraaksi, hän joka --?
_Aina_. Kaunis seurakumppani todellakin sinä, joka aamusta iltaan vaan
istut rantakivillä onkivapa kädessä etkä ajattele muuta kuin ahvenia,
salakoita ja kiiskiä! Ja mitä herra insinööriä koskee, niin en minä enää
pidä häntä vieraana ollenkaan, koska hän on asunut meillä koko kesän ja
melkeinpä kuuluu niinkuin perheeseemme.
_Insinööri_ (noin 36 v. parrakas ja vakava, kumartaa hymyillen).
_Aina_. Mutta nyt toinen kuppi, hyvät herrat, että saadaan tämä
kahviserviisi pois ja sitten keitetään uutta suurella pannulla
tuliaiseksi vieraillemme; sillä jos vaan ovat saaneet hevosia, niin
kyllä ne ovat täällä varmaan puolen tunnin päästä. Vai mitä sanovat
herrat?
_Toht_. (ottaa kahvia). Tuskinpa. Sillä meidän insinöörimme rautatie ei
ole vielä valmis, ja Renttumäen hevoset niinkuin ajopelitkin eivät juuri
kiitettävässä tilassa ole. (Insinöörille). Vai mitä sinä arvelet,
veliseni?
_Ins_. Jaa -- kuka sen tietää.
_Aina_. »Kuka sen tietää!« Niin tyynesti te sitä sanotte! Ei luulisi
että serkku Nataalia, minun komea, loistava serkkuni, on noiden tulevien
joukossa.
_Ins_. (hymyillen). Kyllähän minä olen kuullut että hän niiden seurassa
pitäisi olla.
_Aina_. Ettekä sen enemmän iloitse, vaikka ette ole tavannut häntä niin
moneen aikaan?
_Ins_. Hauskaahan se on häntä jälleen nähdä, hauskaahan se on.
_Toht_. Tyyni kuin viilipytty. Se on oikein.
_Aina_. Niin, koettakaa vaan pimittää meitä, kyllähän kaikki tietää että
te ja Nataalia olette salakihloissa. Ja kai se tuleekin nyt viimein
julaistuksi, kun Nataalia saapuu. Eikö niin? Sanokaa vaan suoraan.
_Ins_. (hieroo käsiään vähän hämillään). En, en minä suinkaan puolestani
-- en minä tiedä mistään semmoisesta --
_Aina_. No no, eihän tässä aijota tunkeutua teidän salaisuuksiinne,
koska nyt välttämättömästi tahdotte olla noin umpimielinen. Mutta ettekö
juo enemmän kahvia?
_Ins_. Ei, kiitoksia vaan!
Back