Kirottua työtä - Kuvaus Savon kansan elämästä
Kauppis-Heikki, 1862-1920
Finnish
We will print you a perfectly bound paperback of your selected title and send it to you at your nominated address
Below is a summary of Kirottua työtä - Kuvaus Savon kansan elämästä
RIKOLLISTA TYÖTÄ
Kirj.
Kauppis-Heikki
WSOY, Porvoo, 1921.
I.
Risto Malinen oli Malilan talon omistaja. Tämä sama suku oli siinä
asunut useita miespolvia. Maa ei ollut mikään iso, mutta oli siinä
aikoinaan elänyt lukuisa joukko Malisia. Nyt ei ollut enää kuin tämä
yksi, niitä kuului kuolleen, ja toiset olivat muuttaneet mikä minnekin.
Tämä viimeinen näyttikin kuin tähteeksi jääneeltä. Kooltaan hän oli
aivan pienimpiä, ja tästä vähästä pituudesta olivat jalat vallanneet
runsaasti puolet. Hän toivoi salaisesti, aina kolmeenkymmeneen
ikävuoteen asti, että ehkä hän vielä kasvaa muun ruumiin puolesta,
koska jaloilla on noin tavallinen pituus. Turhaan huomasi Malinen tämän
toivon menneen, ja hän koki korjata tätä puutetta niin monella tavalla
kuin osasi. Emännän valinnassakin hän oli muistanut katsoa pituuteen,
ja olihan siitä se etu, että tytär kasvoi rippikoulu-ikään pitemmäksi
isäänsä. Tämä Malisen emännänvalinta oli ollut näin yksinkertaista
laatua, mutta monelle on mahtanut sattua huonompi onni, vaikka ovat
tutkineet kaikki sielun ominaisuudet. Palvelijat rakastivat häntä kuin
omaa äitiään, varsinkin piiat, jotka kuuluvat enemmän emännän kuin
isännän neuvon alle. Ei ne suotta muutelleet toisiin taloihin, ja jos
niin sattui, tuli se isännän pikaisuudesta tai palvelijain pahuudesta.
Eloon jääneitä lapsia ei heillä ollut muita kuin yksi tyttö, nimeltään
Anna Liisa. Tämä oli hyvin paljon äitinsä luontoinen, varsinkin siinä,
ettei kohdellut ylenkatseella köyhempiä, vaikka oli paikkakunnan
tytöistä rikkain ja oppinein. Sen enempää tätä oppia ei tosin ollut
kuin että hän osasi hyvin lukea ja kirjoittaa. Tämän jälkimmäisen
taidon oli Malinen itse opettanut, vaikkei opetusala oikein soveltunut
hänen kärsimättömälle luonteellensa. Ei auttanut kumminkaan kesken
kyllästyä, sillä piti hänen tyttärensä olla vähän oppineempi
seutulaisten tyttäriä.
* * * * *
Poutaisia säitä oli ollut useita viikkoja peräkkäin. Ilmassa näytti
olevan savua, ja iltapuoleen, kun aurinko painui alemmaksi, himmensi se
auringonkin niin, että se näytti jättiläisen kultarahalta, johon kärsi
katsoa aivan täydeltä silmää. Valojuovakaan, jonka aurinko teki melkein
tyynen lahden pinnalle, ei ollut niin välkkyvä, kuin selkeällä
iltapäivällä. Heinänkorjuuaika oli parhaillaan.
Isäntä Malinen tuli niityltä työväkensä luota pihaan. Hän meni jo
piika-Maijan ohitse, joka kaivon kupeella pyttyjä pesi, mutta kääntyi
takaisin ja sanoi:
--Mene lehmänhakuun, ne eivät taaskaan tule yksinään, ja niityltä ei
jouda.
Maija pysäytti työnsä ja kuulosti, mutta kohta alkoi hiekkainen
tuohikieppi kahnuttaa ympäri pytyn laitoja, ja koukkuun jännitetty
paljas kyynärpää kävi kuin koneen puskuri. Viimeiset pytyt olivatkin
käsissä, niiltä joutui heti, kun vain huuhtaisi ja asetti vesirännille
kuivumaan.
Maitohuoneen kupeitse lähti tie karjanlaitumelle. Huoneesta kuului
emännän hyräilyä. Maija kurkotti päänsä akkunaan ja ilmoitti:
--Isäntä käski minut lehmänhakuun. Pytyt ovat siellä kuivamassa.
--Hyvä, mene vaan, sanoi emäntä. Odotahan vähän.
Hän tempasi leivän hyllystä ja heläytellen suurta kuvetaskuansa kaivoi
avaimien seasta veitsen, jolla viiletti pitkän kakun, ja voita päälle
siliteltyään ojensi sen akkunasta Maijalle.
--Syö mennessäsi, ettei tule nälkä.
Maija kiitti ja lähti astua leikettelemään iloisella mielellä pitkin
pellon piennarta. Hän ajatteli, että niin hyvää emäntää ei ole koko
kylässä, eikä vielä toisessakaan. Kohta se luultavasti tahtoo tulevaksi
vuodeksi. Tahtonee tuo toki, eihän se ole yhtään kertaa suuttunut, kun
vain ei olisi päässyt tietoon ... pitääkin vatsa olla ... en minä vielä
heitä palvelusta, kun on noin hyvä emäntä.
Maijalla oli omia salaisia ajatuksiaan, jotka siinä kävellessä tulivat
mieleen.
Malinen oli käynyt tuvan puolella ja tuli nyt maitokamariin. Hän näytti
olevan vielä tomerammalla tuulella kuin tavallisesti. Emäntä ajatteli,
että heinätyö on sen saattanut kankeammalle mielelle ja kysyi:
--Hyvästikö on luoko kuivanut?
Back