Muuan suomalainen soturi Kristiina kuningattaren aikakaudella
Jahnsson Evald Ferdinand 1844-1895
Finnish
We will print you a perfectly bound paperback of your selected title and send it to you at your nominated address
Below is a summary of Muuan suomalainen soturi Kristiina kuningattaren aikakaudella
MUUAN SUOMALAINEN SOTURI KRISTIINA KUNINGATTAREN AIKANA
Historiallinen romaani
Kirj.
EVALD FERD. JAHNSSON
Werner Söderström, Porvoo, 1884.
Suurelle runoilijallemme "Välskärin kertomusten"
kuululle kirjoittajalle
Zachris Topelius'elle
omistaa kunnioituksen osoitteeksi
nämät kyhäelmänsä nöyryydellä
tekijä.
LUKIJALLE:
En tahdo salata teiltä, kunnioitettavat lukijat, että raskaalta tuntuu
isän sydämessäni tänä hetkenä, jolloin tämä nuori soturi lähtee sotaan
ja taisteluun. Kuinka monta monituista ajatusta sentään yhtehen yhtyy
saadaksensa mieltäni syttä mustemmaksi! Millä menestyksellä on tuo
poika taisteleva? Hyvällä vai huonollako? Tuleeko hänestä peloton
aseiden kantaja vai kehno pelkuriko? Ahdistanevatko viholliset häntä
niin ankarasti, että hänen voitettuna häpeällä täytyy lähteä
käpälämäkeen? Taikka ehkäpä hän palajaa kotiansa haavoitettuna,
raajarikkona, raukkana? Tokko hän matkallansa tapaa ainoatakaan
ystävää? Rientäneekö häntä vihollisten hätyyttäissä ainoakaan
uskollinen toveri avuksi? -- Kas tuossa kysymyksiä, joista milt'ei
jok'ainoa ole omansa pusertamaan tuskan hikeä isän otsasta,
vuodattamaan myrkkyä hänen mieleensä! -- Ja entäs, kuinka ankara tuo
taistelu, jonka hänen tulee kestää! Voi, nuo ovat todellakin
vaarallisia vihollisia, nuo arvostelijat -- erittäinkin ne heistä,
joita tavallisesti kutsutaan "kritikasteiksi". Viimemainitut ovat
saaneet monen nuoren soturin hengeltä pois. He pyytävät, ylenmäärin
teräväksi hiotuita aseita käyttämällä sekä tylyjä ja kohtuutta
puuttuvia rynnäkköjä tekemällä, osoittaa olevansa oikein aika uroita.
-- Mutta jos nyt sotaan lähtevän poika-raukan kuitenkin toistaseksi
onnistuisi säilyä jotenkin eheänä, vähässäkin määrässä voittaen yleisön
suosiota, niin on aikomukseni lähettää hänelle avuksi nuoremman veljen,
liittämällä tähän kertomukseen toisen, nimellä: "Muuan suomalainen
soturi kuningas Kaarle X Kustaan aikakaudelta."
Kunnioituksella
_Soturin isä_.
1 LUKU.
"Kävitkö kirkossa tänään, Jakobsson?"
"Kyllä kävin isossa kirkossa, Pertti Månsson. Sinunkin olisi pitänyt
tuleman kuuntelemaan Fors'in herra Kristofferia! Hänen vertaistansa
pappia ei ole milloinkaan löytynyt Sörmlannin maakunnan rajojen toissa
puolla!"
"Entäs meidän Emporagrius? Mitäpä tuumailet hänestä? Luulisin toki että
hänessäkin on miestä pähkinöitä naksahuttamaan! Peijakas, millainen
ääni hänellä on!... ja entäs sanat sitte, jotka hänen suustansa virtana
valuvat!"
"No no Pertti Månsson ... ei mitään moitteen muotoista hänestäkään ole
sanottavaa, eipä suinkaan! Kyllä hän laulaa nokkansa mukaan, hänkin ...
ja tunnustaa täytyy, ett'ei hänen nokkansa olekkaan mikään kehno nokka
... mutta Kristoffer herra on kuitenkin kaikista Jumalan sanan
julistajista etevin, sen vakuutan kautta isäni autuuden! Hän sulkee
puheesensa niin paljon ruutia, että sillä voisi räjähyttää ilmaan
kaikki valtakunnan neuvokset ja muut ylimykset!"
"Aivan niin Jakobsson ... enhän sitä kiellä. Olenkin kuullut hoettavan
yhtä ja toista hänen täänpäiväisestä saarnastansa. Hän lienee oikein
kelpo lailla löylähyttänyt saunan kiuasta?"
"Tekipä niin, siitä voit olla vakuutettu! Kuningatar oli itse kirkossa
ja sai, kuten sanotaan, totuuden suorastaan vasten naamaansa. Että se
pippurilta maistui, sen saattoi ken hyvänsä nähdä, joka otti
huomatakseen, kuinka pahasti hän väänteli suutansa ja kasvojansa.
Back