"En ollenkaan muista" - 4-näytöksinen näytelmä
Jahnsson, Evald Ferdinand, 1844-1895
Finnish
We will print you a perfectly bound paperback of your selected title and send it to you at your nominated address
Below is a summary of "En ollenkaan muista" - 4-näytöksinen näytelmä
"EN OLLENKAAN MUISTA"
4-NÄYTÖKSINEN NÄYTELMÄ
Kirjoittanut
Evald Ferd. Jahnsson
Ensimmäisen kerran julkaissut
Werner Söderström Osakeyhtiö 1907
HENKILÖT:
KUUSNIEMEN LESKIEMÄNTÄ.
TAAVI, hänen poikansa.
AINA, hänen tyttärensä.
VOIPALA, talon isäntä.
ELLI, hänen tyttärensä.
VALLESMANNI.
JAAKKOLA, lautamies.
PÄÄKKÖLÄN PERTTI.
KÄLLÖN PEKKA.
ARO.
KALLEN-LEENA.
REETA.
KAISA.
VIULUNSOITTAJA, 1:NEN ja 2:NEN TALONPOIKA, eräs PALVELUSTYTTÖ, kaksi
LAUTAMIESTÄ sekä KYLÄN NUORISOA.
(Toiminta ensimmäisessä näytöksessä Mähälän, muissa näytöksissä
Kuusniemen tilalla Etelä-Pohjanmaalla. Kolmannen ja neljännen näytöksen
välillä ajatellaan 6 vuotta kuluneeksi.)
ENSIMMÄINEN NÄYTÖS.
-- Näyttämö kuvaa talon pihaa. Oikealla näkyy talon asuinrivi,
vasemmalla tuuheain koivujen varjossa aitta. Erään koivun juurella pöytä
ja penkki sen kummallakin puolella. -- Esiripun noustessa soivat valssin
viimeiset sävelet. --
Ensimmäinen kohtaus.
TAAVI, ELLI, REETA, KAISA, VIULUNSOITTAJA ja joukko nuoria poikia ja
tyttöjä. Tanssi vastikään tau'onnut. Useimmat tanssijoista istuvat
ruohikkoon.
TAAVI. Voipihan tuota tanssiessa tulla lämmin! Kuuma olen kuin hehkuva
uuni!
REETA. Siinä uunissa palaa monenlaatuista tulta, luulen ma.
TAAVI. Mitä sillä tarkoitat, Reeta?
REETA. Tarkoitan vaan, että monenlaiset liekit hehkuvat siinä.
KAISA. Sytytin on niin lähellä Taavia, jotta pelkään, että koko mies
tuossa tuokiossa leimahtaa ilmi tuleen! Kaikeksi onneksi ei ole kaivo
kaukana, jotta vettä on saatavissa, jos tulipalo sattuisi syttymään.
REETA. Mitä sanoikaan! Ajatelkaapas, jos Taavi yht'äkkiä muuttuisi
palavaksi tulisoihduksi, sellaiseksi, jota kylän pikku pojat joulun
aikana tuulessa heiluttavat! Se olisi kamalata! -- Huu!
KAISA. Vanha äidinäitini kertoi eräänä päivänä, että sellaista ennen
muinoin on tapahtunut useammin kuin yhden kerran.
REETA. Huu! Sinä hirveästi säikäytät meitä! Tule tänne Taavi ja istu
tähän sivulleni. Seisoessas siellä Ellin sivulla olet alituisesti altis
sille vaaralle, ettäs yhtäkkiä leimahdat tulta, liekkejä ja savua
tupruavaksi tulisoihduksi. Tule vaan siivosti tänne!
TAAVI. Kuuletko Elli, mitä nuo pakisevat? He luulevat olevansa hyvinkin
sukkelasuisia ja viisaita, nuo tyttöpahaset.
ELLI. Luulotelkoot vaan mielellänsä itsestänsä sellaista! Minä en huoli
niin vähintäkään siitä, mitä puhunevat.
REETA. Elli ei ole vähemmässä vaarassa hänkään. Ovatpa hänen hameensa
vieläkin tultaottavammat kuin Taavin miesvaateparselit.
KAISA. Elli onkin yhtä mittaa koko illan hännystellyt Taavia, lekotellen
hänen tulisoihtupaisteessansa. Ha! ha! ha! Eipä voi olla sellaiselle
hännittelemiselle nauramatta! Itsepintaisesti kuin varjo hän seuraa
Taavia.
Back