Iloisia juttuja II
Jääskeläinen, Kaapro 1862-1932
Finnish
We will print you a perfectly bound paperback of your selected title and send it to you at your nominated address
Below is a summary of Iloisia juttuja II
ILOISIA JUTTUJA II
Kirj.
Kaapro Jääskeläinen
Vihtori Kosonen, Helsinki, 1908.
SISÄLLYS:
Satu henkiherrasta ja Härkämäen Jepestä
Käynti Mahdin luona Sudanissa
Liena Jääskeläinen, syntyisin Tuppurainen
Kasvatus tosi vaimon kaltaiseksi
Lienan palaaminen
Matti Juntusen matikan pyynti
Kieroja kohtia elämässä
Kaksi kovaa "protestia"
Kun kaikki rehelliset ihmiset kuolevat pois
Viinajuttu
Pikkukaupunki-kuvauksia:
1. Kuopion satama ennen aikaan
2. Kuopion kadut
3. Kuopion runollisuus
4. Kuopion uusin kirkko
"Lainkuuliaista kansaa"
Yljän tulo
Nälkävirkoja
Totuuden tynkä
Vaatteita pakanaraukoille
Kuinka Matti Mönkkönen erosi sielunpaimenestaan
Kansakoulun perustaminen Savossa
"Siunaa valtakunnan sotajoukkoa!"
"Maailman lopun" kirja
Mikä on oikea erotus herran ja työmiehen välillä.
Nykyaikainen "hyvä paimen"
SATU HENKIHERRASTA JA HÄRKÄMÄEN JEPESTÄ.
Oli kerran mies maan päällä, kaukana vuorten, laaksojen ja järvien
takana. Hänellä oli tapana kirjoittaa kerran vuodessa suureen kirjaan
kaikkien niiden nimet, jotka sillä seudulla asuivat.
Kun kuningas tämän kuuli, arveli hän, että miehen kirjoista voi olla
valtakunnalle hyötyä, ja alkoi maksaa hänelle palkkaa. Silloin
sanottiin, että hänellä oli virka. Ja koska hän ennestään oli mies,
tuli hänestä "virkamies."
Palkan maksamisesta oli se seuraus, että hänestä muutamien vuosien
kuluessa tuli herra. Ja koska hänessä ennestään oli henki, sanottiin
häntä nyt "henkiherraksi."
Mutta palkan maksamisesta oli toinenkin seuraus. Kaikissa muissakin
paikoissa rupesi aina joku mies samalla tavalla panemaan ihmisten nimiä
kirjaan, ja kuninkaalta meni paljo rahaa heidän palkoikseen. Sentähden
täytyi kuninkaan ruveta alamaisiltaan kantamaan rahaa sijaan, ettei
tulisi konkurssia, ja että hän ja hänen virkamiehensä pysyisivät
hengissä. Siitä syystä sanottiin sitä rahaa "henkirahaksi." Sitä
kannettiin miehiltä 2 markkaa ja naisilta 1 markka. Yhteen aikaan, kun
ihmisillä yleensä oli huono käsitys toisistaan ja korkea ajatus
koirista, säädettiin kaupungin koirista maksettavaksi henkirahaa 6
markkaa ja maalla asuvista 2 markkaa, yhtä paljon molemmilta
sukupuolilta.
* * * * *
Oli Härkämäen kylässä talo, jossa asui isäntä Aapeli, hänen kaksi
täysikasvuista poikaansa, Joel ja Jojakim sekä iso musta kartanokoira
nimeltä Jeppe, ynnä tarpeellinen määrä naisväkeä talouden toimissa.
Mutta pojilla ei ollut emäntiä. Sensijaan oli Jeppe heidän
lemmikkinään, sillä se ei laskenut syrjäisiä taloon päivällä eikä
yöllä, ja piti varsinkin kesäaikana talon aittaa silmällä. Eikä ollut
vielä yhdessäkään tappelussa jäänyt "miestä huonommaksi." Kun
koiraverosta alkoi huhuja liikkua, uhkasi ukko Aapeli ottaa Jepeltä
hengen, sillä hän ei ollut sen hurskaan Aapelin luontoa, sen joka sai
surmansa Kainin kädestä.
"Tapettavahan se on!" vastasivat pojat yhdestä suusta. Mutta kuitenkin
päättivät molemmat veljet itsekseen tehdä kaikki, mitä suinkin voivat,
Jepen pelastamiseksi.
Eräänä päivänä katosi talosta Joel. Hän tuli kotiin iltasella, oli
vihainen ja ähki kuin olisi saanut selkäänsä, mutta ei kuitenkaan
virkkanut kenellekään mitään. Se ei ollutkaan harvinaista, että Joel
sai takkiinsa, sillä hän oli hintelä mies, vaan pahasisuinen. Ei
lähtenyt koskaan pakoon eikä pyytänyt armoa, mutta kun hän ei kyennyt
Back