Veneh'ojalaiset
Järnefelt, Arvid, 1861-1932
Finnish
We will print you a perfectly bound paperback of your selected title and send it to you at your nominated address
Below is a summary of Veneh'ojalaiset
VENEH'OJALAISET
Kirj.
Arvid Järnefelt
1909
ENSIMÄINEN OSA
1.
Läntisen Hämeen sydänmailla, vesien takana, asuskelee hajallansa
veneh'ojalaisia. Ne tunnetaan kaikki pitkistä käsivarsistaan, kieroista
sääristä, ulkonevista poskiluista ja isosta pään takaraivosta, joka aina
töröttää päähinettä ulompana, minkään tavallisen lippalakin tai edes
huopalakinkaan voimatta sitä suojaansa käsittää.
Monet sanoivat heitä nähdessään: kuinka he ovat muodottomia! Ovatko
ihmisen poskiluut rakennetut vaan virnistystä varten, jotta hän niiden
avulla saisi silmänsä suojaan hankien häikäisyltä? Onko ihminen luotu
pelkäksi maan tonkijaksi? Onko tarkotus, että hänen käsivartensa
pikemmin maahan ulottuakseen kasvaisivat polviin asti, kämmenet
tuommoisiksi lapioiksi laajenisivat, ja jalat menisivät koukkuisiksi?
Onko myös tarkotus, että hänen pääkallonsa takaraivo noin mahdottomasti
paisuisi? Mikä muodoton moukka! Mikä kollo!
Mutta tämä on väärä tuomio. Sillä mainitut ruumiinviat ja muodottomuudet
ovat järjestänsä veneh'ojalaisten suurista ansioista peräisin. Mitä
erityisesti tuohon heidän merkillisimpään ominaisuuteensa eli pään
suureen takaraivoon tulee, josta heitä tyhmiksi tuomitaan, niin ovathan
peräaivot muistokyvyn ja perinnöllisen viisauden säilytyspaikkana.
Senvuoksi, jos takaraivo rupeaa ylenmäärin paisumaan, ei se tarvitse
todistaa muuta kuin että tämä viisaus ei ole voinut löytää luonnollista
laskua ympäristöänsä hedelmöittääkseen, koska ihminen on ihmeellisten
olojen ja vaiheiden pakotuksesta asettunut korpeen elämään, erilleen
muiden ihmisten kyliltä ja hänen lapsensa ja lapsenlapsensa,
täysi-ikäisiksi kerittyänsä, eivät jää isäinsä asunnoille, vaan yhä
syvempiin korpiin painuvat.
Oliko heissä siis joku erikoinen roturakkaus korpeen? Tai kammo
ihmisyhteyteen?
Silloinpa olisikin voinut sanoa heitä tyhmiksi, sillä totisesti on se
ihminen tyhmä, joka erakoksi eriytyy, kun hänen päänsä kaikki
Väinämöisen viisaudet sisältäisi.
Mutta seuraavasta näkee, että veneh'ojalaisten koko elämäntaistelu onkin
päinvastoin ollut pelkkää kovaa ja turhaa taistelua juuri korpeen
ajautumista vastaan.
Paholaisen elkeet kuuluvat olleen perimmäisenä syynä siihen, että
veneh'ojalaisten hurskas suku joutui kylästä hajallensa. Sillä ei alusta
niin ollut, vaan tämä suku oli muinoin kauneudestaan, viisaudestaan ja
taidostaan maan kuulu. Paholainen vihasi heitä sammumattomasti heidän
hurskautensa ja lujan kyläyhteytensä vuoksi. Kaikkialla muualla aina
joku tarttui hänen pauloihinsa, mutta kun hän nuottansa Veneh'ojan yli
heitti, luvaten suuria rikkauksia sille, joka hänen palvelukseensa
erkanisi, ja veti nuotan maalle, ei siinä koskaan yhtäkään Veneh'ojan
miestä ollut.
Silloin pukeutui paholainen hienoksi neuvosherraksi, meni kuninkaan
puheille ja sanoi: Teidän Majesteettinne, minä olin valtakunnassanne
matkoilla tarkastellakseni onko kaikki niinkuin olla pitää, ja tultuani
Veneh'ojan kylään huomasin, että sen miehet olivat suuria ja naiset ylen
kauniita, mutta Teidän Majesteetistanne ei siellä kukaan tiennyt yhtään
mitään.
Koska neuvosherra nämä sanonut oli, muuttui kuninkaan hahmo ja hän
kysyi: Ketä he siis tottelevat ja ketä he kunnioittavat?
Paholainen sanoi: Yksi heillä on viisauden ja laulun kuningas, jota
sanovat Veneh'ojan Heikiksi, sitä he kaikki kuuntelevat.
Ja valtakunnan herra sanoi: Käske kaikki, joilla viisauden lahjaa ja
laulun ääntä on tänne minun kaupunkiini; täällä he laulelkoot ja minä
olen heitä palkitseva itsekutakin ansionsa mukaan. Mutta että se
Veneh'ojan Heikki on itsensä kuninkaaksi tehnyt, hakkautan minä häneltä
pään.
Neuvosherra sanoi: Sata Heikkiä nousisi sijalle ja viimeinen villitys
tulisi ensimäistä pahemmaksi.
Ja tämän kuultuansa kuningas tuli surulliseksi ja sanoi: Siksi sinä olet
neuvosherra että sinä neuvon tietäisit, mutta et sinä mitään keksi.
Back