Isänmaa
Järnefelt, Arvid, 1861-1932
Finnish
We will print you a perfectly bound paperback of your selected title and send it to you at your nominated address
Below is a summary of Isänmaa
ISÄNMAA
Kirj.
Arvid Järnefelt
1893-94
I.
Vuorelaksi sanottiin vanhaa taloa Honkavaaran kupeella. Ja Niemeläksi
toista--toisen mäen rinteellä olevaa. Väkevä koski puhkaisi laajan
metsäisen laakson talojen välillä. Se oli jylhä Taivalkoski, joka
kohisten laskeutui ylemmästä järvestä alempaan.
Entisiin aikoihin nämä talot olivat kaukaisesta kyläkunnasta tänne
muuttaneet,--siirtyneet syrjemmäksi isonjaon aikaisia sukuriitoja ja
levittäytyneet näin omille aloilleen. Ja vuosien vieriessä alkoi
kaltevien mäkien kylkiin tai laaksojen sopukkoihin ilmaantua asukkaita
näitten alustalaisiksi. Mitkä olivat torppansa saaneet perintöosana,
mitkä taas syrjäsukuisina asustivat kyläkunnan jakamattomilla mailla,
jotka metsinä ympäröivät Vuorelan kantataloa. Niemelän talo oli
vähäväkisempi, keskellä jylhää hongistoa, jota sen voimat eivät
riittäneet kukistamaan.
Kovat katovuodet kohtasivat sitten 60-luvulla näitäkin seutuja.
Niemelän talo oli menemäisillään häviöön. Suuri kurjuus levisi
kaikkialle. Ja vasta monien vuosien perästä alkoi siinä taas näkyä
elonmerkkejä. Elpynyt se ehkä olisikin, jollei muita asioita olisi
tullut väliin.
Vuorela vaurastui pikemmin ja varmemmin. Sen väki oli seudun
voimakkainta. Salot ryskyivät sen sekametsäin kaatuessa kaskeksi,
ikuiset hongat vavahtelivat sinisen savun pyörteissä, kotipellot yhä
laajenivat talon ympärillä, ja metsän raja etenemistään eteni. Ei koko
seudussa tiedetty toista niin väkevää kättä taistelussa Tapion väkeä
vastaan kuin oli Vuorelan haltijoilla.
Niemelä elpyi Vuorelan turvissa.
Niihin vaurastumisen aikoihin oli näille maille ilmestynyt outo mies,
matalaotsainen ja terävänokkainen. Kerrottiin, että hän oli tullut
seisten semmoisen tukin niskalla, joita oli paljon sinä kesänä mennyt
vesiä myöten alas ja jotka järvissä koottiin lautoiksi. Hän oli
hypännyt maihin, heilauttanut lakkia tovereilleen ja jättänyt
lauttansa.
Hyvin siivoton hän oli ollut puheissaan, laskenut sopimatonta pilkkaa
pitäjän vanhasta kirkosta ja nauranut harmaapäistä rovastia.
Ei kukaan ymmärtänyt, mitä hänen toimensa täällä tarkoittivat. Metsiä
hän vain kävi lueskelemassa ja oli hyvin kärkäs niitä ostamaan. Osti
käsiinsä kaikki jylhimmät hongikot.
Hänellä oli viinapullo taskussaan, kun hän kaupat teki. Olivat
maistelleet kovasti Niemelässäkin.
Useat olivat mieltyneet tähän mieheen. Hänellä oli aina paljon
juttelemista, ja hän tiesikin suuren maailman asioita enemmän kuin
muut.
Vihdoin hän teki lailliset kauppakirjat Niemelän isännän kanssa ja osti
häneltä Taivalkosken 50-vuoriselle arennille.
Ja oli sitten hiljaa kuin myyrä. Vihelteli vain itseksensä metsissään.
* * * * *
Jonkin ajan kuluttua tuli näille maille paljon melua ja rauhattomuutta.
Tuli herroja kaikenlaisia--vatupassit kainalossa.
--Kenenkä on tämä koski, he kysyivät.
Heille näytettiin mies--Niemelän uusin alustalainen, kosken vuokraaja.
--Kenenkä ovat sitten nämä metsät? Taas sama mies.
Ja herrain kasvot venyivät. He ymmärsivät miehen kiireestä kantapäähän.
Ja he vähensivät äänensä ja alkoivat hieroskella hiljaista kauppaa
kosken ja metsäin omistajan kanssa. Kaupat tehtiinkin. Mutta niistä
eivät sivulliset saaneet mitään vihiä.
Talven tullen alettiin metsiä sortaa alas.--Ja paljon siihen tarvittiin
miestä, sekä hakkuuseen että rannoilleajoon.
Kevään tultua taas usea lähti suurien tukkilauttain mukana muille
Back