Maaemon lapsia - Kertomus
Järnefelt, Arvid, 1861-1932
Finnish
We will print you a perfectly bound paperback of your selected title and send it to you at your nominated address
Below is a summary of Maaemon lapsia - Kertomus
MAAEMON LAPSIA
Kertomus
Kirj.
Arvid Järnefelt
Otava, Helsinki, 1907.
SISÄLLYS:
Alkulause
1. Satimessa
2. Kulkukauppias
3. Nuoriherra
4. Rauhalahti
5. Syntymäpäivä
6. Herra Vendell
7. Maanalaiset voimat
6. Enkelien töitä
9. Viisas kuin käärme ja laupeas kuin kyyhkynen
10. Kinturin kuolema
Tämmöinen on tarina:
Muinaisina aikoina tulivat vallottajat tähän maahan, tulivat kiiltävin
peitsin, kirjavin kypärin, sotakunniassa loistavaa ristiä edellänsä
kantaen. Kalevan miehet nousivat jumaliansa puolustamaan, kylät
paloivat, ryskyen kaatuivat pyhät lehdot. Vallottajan miekka ja tuli
voitti. Vastahakoinen kansa karkotettiin korpiin kuolemaan, mutta
heikko kansa kastettiin uusien herrain alamaisiksi.
Kansoja vallotetaan ja kukistetaan, ihmisiä karkotetaan ja
nöyryytetään, mutta kukistuvatko jumalat, ja voidaanko jumaliakin
karkottaa? Vai minne joutuivat Ilmattaret, minne Päivättäret,
Kuuttaret, minne Ahti vellamoineen, minne Tapio sinipiikoinensa? Minne
kaikki ne haltijat, jotka ihmiskieltä taitaen olivat ilman pitkiltä
pihoilta ihmiselle puhuneet,--jotka meren hyrskyissä hänelle miehuutta
laulaneet,--jotka tähtiöinä hänen haaveitansa herättäneet, tai
metsäsalojen poluilla hänen runomielensä virittäneet ja hänen
yksinäisyytensä ikävän vaihtaneet riemuun?
Jos miehet hävisivät, hävisivätkö jumalat?
Eivät hävinneet, kaikki elävät vielä tänä päivänä, joka meille paistaa.
Vallottajain tietämättä, tahtomatta, oli hurmeiseen maahan istutetun
ristin mukana seurannut myös Totuuden Henki, joka ei ole koskaan tulen
ja miekan kanssa liittoa tehnyt.
Maahan tultuansa se kutsui kansan hylkäämät jumalat eteensä ja puhui
heille näin:
»Minun nimessäni menköön kerran kaikki takasin, mikä tulella ja
miekalla rakennettu on, niin että joka on ottanut, se on kerran antava,
ja joka on ryöstänyt, se on kerran jälleen lahjottava, ja joka on
herraksi tullut, on itsensä palvelijaksi tekevä. Eikä se ole miekalla
ja tulella takasin menevä, vaan minun enkelieni avulla. Katso, minä
teen teidät enkeleikseni, ja teidän puheenne olkoon ihmisille jälleen
kuuluva, kunnes kaikki täyttyy ja minä näen kahtia hajonneen
ihmiskuntani jälleen yhtyneenä».
Näin puhui totuuden henki.
Ja antoi enkeleille aikaa tuhannen vuotta, ja antoi heille äänen, joka
hiljaisena kuin aamutuuli soi ihmisten tunnoissa.
Se ääni soi vielä tänäkin päivänä, joka meille paistaa.
1.
Satimessa.
Sumuisena marraskuun päivänä, hämärtäissä, eli juuri siihen aikaan,
jolloin tienristeyksessä oleva maakauppiaan puoti tavallisesti oli
tyhjänä ja hän itse pääsi hetkeksi kamariinsa päivällisunille,
pamahtikin puodin ovi suurella räminällä auki ja notkean vieterivivun
päässä roikkuva ovikello, hurjasti edestakasin viuhtoen, hätääntyi
pitkään häivytykseen:
--Tänne, tänne, täällä tulee Kinturin Janne, ettekö kuule, Kinturin
Back