Helgelannin sankarit - Näytelmä neljässä näytöksessä
Ibsen, Henrik, 1828-1906
Finnish
We will print you a perfectly bound paperback of your selected title and send it to you at your nominated address
Below is a summary of Helgelannin sankarit - Näytelmä neljässä näytöksessä
Proofreaders Europe.
Helgelannin sankarit.
Näytelmä neljässä näytöksessä.
Kirjoittanut
Henrik Ibsen.
Alkuperäisestä Suomentanut
C. Edv. Törmänen.
Ensimmäisen kerran julkaissut
A. W. Lindgren 1878.
Jäsenet:
ÖRNULF VUONOILTA, piirikunnan vanhin Islannista.
SIGURD VÄKEVÄ, meri-ruhtinas.
GUNNAR HERSE, rikas talonpoika Helgelannissa.
THOROLF, Örnulf'in nuorin poika.
DAGNY, Örnulf'in tytär.
HJÖRDIS, Örnulf'in kasvate.
KÅRE, talonpoika, helgelantilaiaen.
EGIL, Gunnar'in poika, neljävuotias.
ÖRNULF'in kuusi vanhempaa poikaa.
ÖRNULF'in ja SIGURD'in miehiä.
VIERAITA, talonmiehiä, naisia, henkipattoja j. n. e.
_Tapaus Eerikki Verikirveen aikana Gunnarin talossa ja sen
läheisyydessä, Helgelannissa Pohjois-Norjassa._
Ensimmäinen näytös.
(_Korkea rantamaa, joka jyrkkänä äyräänä perältä sattuu mereen.
Vasemmalla maja, oikealla tuntureita ja havumetsää. Kahden sotalaivan
mastot näkyvät lahdella; kaukaa oikealta luotoja sekä korkeita saaria;
meri rauhattomana aaltoilee; on talvi, myrsky- ja kova pyry-ilma._)
(SIGURD _tulee alhaalla, rannalta laivoistaan, puettuna valkoiseen
mekkoon hopea-vöineen, siniseen kappaan, kapeat metallivanteet säärien
ympärillä, karvaiset kengät, teräs-lakki, sivulla lyhyt miekka_. ÖRNULF
_näyttäikse samassa ylhäällä tunturien välissä, puettu tummaan
lammasnahkaiseen takkiin, rinta-verhoon ja rauta-säärystimiin, sekä
karvaisiin kenkiin, hartioilla ruskea sarka-kaapu, jonka päänpeite on
vedetty teräs-lakin ylitse, jotta osa kasvoista peittyy. Hänellä on
uljas sankarin vartalo, pitkä valkoinen parta; hän on vanha, selkä vähän
köykistynyt; aseina hänellä on ympyriäinen kilpi, miekka ja keihäs_).
SIGURD (_astuu ensin esiin, katselee ympärilleen, huomaa majan,
kiirehtii sen ovelle, jota koettaa auki murtaa_).
ÖRNULF (_huomaa sen tuntureilta, hämmästyy nähdessään Sigurdin, näkyy
tuntevan hänet, astuu alas, huutaa_):
Väisty, rosvo!
SIGURD (_kääntyy, kädellään pitäen kiini miekan kahvasta_). Nyt
ensikerran elossani, jos niin tekisin!
ÖRNULF. Sinun pitää, täytyy! Minä tarvitsen tuon majan yö-suojaksi
vilustuneille miehilleni.
SIGURD. Ja minä uupuneelle vaimolle.
ÖRNULF. Minun mieheni ovat arvoisammat, kuin sinun vaimosi.
SIGURD. Siis ovat Helgelannin metsä-rosvot erinomaisessa arvossa!
ÖRNULF (_Keihästään kohottaen_). Tuon sanan saat sinä kalliisti maksaa.
SIGURD (_miekkansa vetäen_). Nyt, ukko, käy sun huonosti!
(_Örnulf hyökkää Sigurdia vastaan, Sigurd puolustaikse_).
(DAGNY _ja Sigurdin miehiä rannasta_; ÖRNULF'IN KUUSI POIKAA
_tuntureilta, oikealta_).
DAGNY (_vähän edellä, puettu punaiseen hameesen, siniseen kaapuun ja
pääpeitteesen, huutaa_):
Back