Jaakko Cook in matkat Tyynellä merellä
Hassell, Antti Fredrik
Finnish
We will print you a perfectly bound paperback of your selected title and send it to you at your nominated address
Below is a summary of Jaakko Cook in matkat Tyynellä merellä
JAAKKO COOK'IN MATKAT TYYNELLÄ MERELLÄ
Kirj.
Antti Fredrik Hassell
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki, 1884.
SISÄLLYS:
Johdatus.
Cook'in ensimmäinen matka 1768-1771. Tahitin saari.
Uusi Seelanti.
Uusi Hollanti.
Cook'in toinen matta 1772-1775.
Cook'in kolmas matka 1776-1779.
JOHDATUS.
Kun Eurooppalaiset uuden ajan alussa oppivat tuntemaan Aasian ja
Amerikan välillä olevaa suunnatonta Tyyntä mertä ja joitakuita sen
lukemattomista saarista, syntyi heissä ensikerran aavistus uudesta
eteläisestä mantereesta. Sen ajan ihmiset ajattelivat, näet, ett'ei
Luoja kaikkiviisaudessaan ole jättänyt suurinta osaa maapallostamme
veden valtaan, ja kun sittemmin opittiin vaillinaisesti tuntemaan Uuden
Guinean, Uuden Hollannin ja Uuden Seelannin rantoja, arveltiin että ne
olivat vaan osia tuosta suuresta mantereesta, joka muka ulottuisi aina
etelänavan seuduilta kauas pohjoseen ja jota sen vuoksi nimitettiinkin
"tuntemattomaksi _eteläiseksi_ mantereeksi" (lat. terra _australis_
incognita). Jokseenkin semmoisena pysyi Eurooppalaisten käsitys
maapallomme eteläosista aina viime vuosisadan toiselle puoliskolle
asti, jolloin Englantilaiset ryhtyivät pontevasti Tyynen meren ja sen
saarien tutkimiseen, poistaen siten kaikki harhaluulot uudesta
"eteläisestä mantereelta". Kysymyksen lopullisesta ratkaisemisesta
tulee kunnia melkein yksinomaan englantilaiselle kapteenille Jaakko
Cook'ille, jonka pitkille ja vaivaloisille retkille Tyynen meren
saaristoissa aiomme tällä kertaa hetkiseksi poiketa. Mutta sitä ennen
on meidän kuitenkin luotava lyhykäinen silmäys niihin löytöihin, joita
Eurooppalaiset ennen häntä olivat tehneet samoilla aloilla.
Espanjan palveluksessa oleva Portukalilainen _Magellan_ oli ensimmäinen
Eurooppalainen, joka ohjasi laivansa Tyynen meren selälle. Kun hän oli
purjehtinut v:n 1520 lopulla vielä nytkin Magellanin nimeä kantavan
Etelä-Amerikan ja Tulimaan välillä olevan salmen läpi, aukeni hänen
eteensä lavea valtameri, jonka hän nimitti "Tyyneksi mereksi" siitä
syystä ett'ei siellä neljään kuukauteen kuulunut mitään myrskyä.
Maaliskuun alkupuolella v. 1521 saapui Magellan saaristoon, jonka
alhaisessa luonnontilassa olevat asukkaat olivat peräti taipuvia
näpistelemiseen. Hän nimitti sen vuoksi saaret _Varkaiden saariksi_
(Ladrones) ja purjehti yhä etemmä länteen päin. Filippineillä sai hän
kuitenkin surmansa alkuasukasten nuolista, mutta hänen miehensä
jatkoivat matkaansa ja saapuivat viimein takasin Espanjaan tehden siten
ensimmäisen purjehduksen maan ympäri.
Vähän aikaa sen jälkeen kuin Espanjalaiset olivat avanneet
Eurooppalaisille tien Tyyneesen mereen, tekivät Portukalilaiset
Malakka-niemen valloituksen jälkeen retkiä "Suuren Jaavan" (Uuden
Hollannin) ja _Uuden Guinean_ rannoille. Mutta siihenpä pysähtyivätkin
tutkimukset Tyynessä meressä siksi kertaa; sillä suurten löytöretkien
merikansat, Espanjalaiset ja Portukalilaiset, pitivät paljon
edullisempana tutkia Amerikan kultamaita tai käydä tuotteliasta kauppaa
Intian tavaroilla kuin purjehtia uusille tuntemattomille aloille,
joista ei luultu tulevan niin suurta aineellista voittoa.
Vasta v. 1567 tehtiin tärkeämpi retki "tuntemattoman eteläisen
mantereen" tutkimiseksi. Silloin lähti Espanjalainen _Mendana_ Kalloon
satamasta Tyyneesen mereen uusia maita hakemaan ja saapui sillä
matkallaan _Salomon saarille_, joilla hän tapasi ihmissyöjiä,
vihamielisiä asukkaita. Tautien ja ruoan puutteen takia täytyi hänen
palata kotimaahansa, jossa hänen löytömatkansa eivät saavuttaneet
sanottavasti suosiota. Myöhemmin sai Mendana kuitenkin uuden retken
varustetuksi, otti silloin puolisonsa donna (rouva) Isabellan mukaansa
ja löysi v. 1595 _Markesas saaret_. Sieltä jatkettiin purjehdusta
länttä kohden ja saavuttiin viimein Santa Cruz'in saarelle, jonne
Espanjalaiset aikoivat perustaa siirtolan. Kesken niitä puuhia kuoli
kuitenkin Mendana, jolloin hänen puolisonsa purjehti _Oviros_ nimisen
luotsin avulla Ladronien eli Marianien kautta Intian saaristoon ja
sieltä kotimaallensa. V. 1605 sai Oviros toimeen uuden retken Tyynelle
merelle, jossa hän löysi joukon matalia korallisaaria ja nimitti ne
_Vaarallisiksi saariksi_, syystä kun purjehtijaa niiden rannoilla
uhkaili haaksirikkoon joutuminen. Sittemmin löysi hän myöskin _Uudet
Hebridit_, mutta sielläpä ottivat hänet omat miehensä vangiksi ja
palasivat Amerikkaan; yksi hänen seuralaisistaan, _de Torres_, jatkoi
kuitenkin matkaansa hakeakseen uutta eteläistä mannerta, vaan
uppiniskaiset merimiehet pakoittivat hänetkin palaamaan espanjalaisiin
siirtokuntiin; sillä matkalla löysi hän Uuden Guinean ja Uuden
Back