Ylhäiset ja alhaiset
Gummerus, K. J., 1840-1898
Finnish
We will print you a perfectly bound paperback of your selected title and send it to you at your nominated address
Below is a summary of Ylhäiset ja alhaiset
YLHÄISET JA ALHAISET.
ALKUPERÄINEN ROMAANI KAHDESSA OSASSA.
Kirjoittanut
K. J. Gummerus.
Edellinen osa.
Kolmas painos.
Toisin tiesin, toisin luulin,
Toisin toivotin ikäni,
käkesin käkenä käyä,
kukahella kukkuroilla;
Enpä nyt käkönä käyne,
kukahelle kukkuroilla,
Olen kuin alli aallokossa,
Tavi laajalla lahella.
_Kalevala_.
Ensimmäisen kerran julkaissut
Hagelberg 1870
I.
Näkymätön vieras.
Korvessa oli kotomme,
Maantiellä majasijamme:
Karhut kanssa-kumppanimme.
Ei mieli mesiä tehnyt,
Kylki kuuta kasvattanut
Pahan pakkasen käsissä,
Kovan ilman kouratessa,
Hengen hädäss', heltehessä.
Vanha runo.
Satakunnassa oli tämän vuosisadan alkupuolella tölli, jonka pellot
kertomuksemme alkaessa halla viisi vuotta oli peräksyttäin typi tyhjäksi
pannut. Kuudes kesä oli tullut, oli kulunut puoleksi.
Tämä tölli oli sijansa saanut synkässä metsän korvessa, kaukana muista
ihmisistä. Tölli itse ei ollut mikään eriskummallinen; ei, päin vastoin
oli se aivan tavallinen. Tölli oli sisustansa puolesta semmoinen kuin
useat muut töllit siihen aikaan olivat; se on: huone, jonka ovinurkassa
oli takka, katon keskellä lakeinen eli räppänä, josta savu pääsi
kulkemaan, lavitsat ja vuoteet seiniin kiini isketyt; peräseinän
vieressä kaitainen, pitkä, haarajalkainen pöytä -- siinä oli kaikki,
ainakin Metsämaassa.
Paikka paikan nimittää. Tölli oli metsän korvessa, siitä sen nimi:
Metsämaa.
Pane tähän lisäksi pari arkkua, muutama puinen lusikka, pata, härkin,
ruhmo ja pari kirvestä, niin on siinä kaikki huonekalut, ellet lehmää,
joka oven suussa seisoo, ja porsasta, joka kaadetun kätkyen alle
nuuskii, tahi päreitä orrella taikka apeastiata ja petäjäammetta lue
huonekaluiksi.
Metsämaata nimitettiin kirkonkirjoissa torpaksi, vaan se oli niin
vähäinen, että sen isäntä teki ainoastaan yhden päivätyön viikossa
kartanoon. Muita maksuja oli voinaula joka kesä lehmästä kirkkoherralle
ja päivätyö kirkkoherran ruuassa pappilaan. Tuohon lisäksi maksettiin
isännältä, emännältä ja appiukolta henkiraha kruunulle. Lapsia oli
Metsämaassa kuusi, vaan ne olivat vielä nuoria, vanhin 18, nuorin 7
vuotinen.
Appiukon nuoruudessa kylvettiin Metsämaassa puolen tynnyriä ja kaksi
kappaa, ja kaskeen kappaa neljätoista. Nyt kylvettiin viisi kappaa,
väliin kahdeksan kaikestaan.
Muutamia vuosia takaperin saatiin pellosta viisi tynnyriä. Nyt
kuorittiin petäjät pellon ympärillä leiväksi.
Hallalla on nälkä; halla pitää paljon rukiista, ohrista ja kauroista.
Jos se ennen viljeliää pellolle ehtii, syö se pellot puhtaiksi. Halla
rakastaa ylöllisyyttä; se imee mehun ja jättää kuivan kuoren. Kuori
myllyssä käytetään, kuori jauhona leivotaan: mutta tämä jauho, jos
toimelias emäntä on saanut leivän koossa pysymään, on leipänä karkeaa,
imelää, pahaa syödä, mustaa nähdä. Luonnollista tuo on. Halla vei
sydämen.
Back