Tehtaan tytöt
Furuhjelm, Maria, 1846-1916
Finnish
We will print you a perfectly bound paperback of your selected title and send it to you at your nominated address
Below is a summary of Tehtaan tytöt
Tehtaan tytöt
Kirjoittanut
Maria
Ensimmäisen kerran julkaissut
Kansanvalistusseura 1912.
Tehtaantytöt.
Kirjoittanut Maria.
Eräänä syysiltana, kun Tervolan torpan emäntä ja hänen vanhin tyttärensä
Miina istuivat rukkiensa ääressä, sanoi Miina yhtäkkiä:
"Äiti, talveksi minä menen tehtaaseen työhön."
"Mitä joutavia", sanoi äiti seisauttaen rukkinsa.
"Niin, täällä kotona olen raatanut pienestä pahasesta, seitsemän,
kahdeksan vanhasta asti, ensin hoitanut lapsia, sitten elukoita, tehnyt
raskasta maatyötä ja nyt tahdon päästä paremmille ja helpommille
päiville."
"Luuletko sinä, että tehdastyö sitten on helpompaa?" virkahti Liisa
sisko, joka karstasi villoja uunin ääressä. "Minä puuhaan puutarhassa,
lypsän lehmiä tahi teen mitä tahansa mieluummin kuin menen tehtaaseen."
"Aina sinä siitä puutarhastasi puhut", sanoi Miina ylenkatseellisesti.
"Mutta kuinka olet tullut ajatelleeksi tehtaaseen menoa?" kysyi äiti.
Miina puuhaili rukkinsa ääressä ja sanoi: "Nivalan Leena oli kotona
juhannuksena, hän tekee työtä villatehtaassa ja sinne minäkin tahdon."
Nyt tuli torpanisäntä tupaan ja kävi uunin eteen lämmittelemään.
"Kuules, Antti", sanoi äiti, "meidän Miina tahtoo mennä tehtaaseen."
Antti ei koskaan jutellut turhia ja siksipä hän nytkin vain katseli
tytärtään,
"Niin", sanoi Miina, "tehtaassa on kymmentuntinen työpäivä ja
päiväpalkka voi nousta kahteen markkaan viiteenkymmeneen penniin saakka.
Pyhäpäivät saa olla vapaana. Täällä kotona täytyy pyhinäkin keittää
ruokaa, lypsää lehmät ja ruokkia elukat. Ja Leenalla oli niin hienot
nappikengät ja ne tehtaantytöt syövät vain kahvia ja vehnäleipää."
"Se on kovin järjetöntä", sanoi äiti.
"Ja minä olen kuullut, että niiden täytyy *seistä* kaiket päivät", sanoi
Liisa.
"Entäs sitten, kyllä minä jaksan seistä", sanoi Miina.
"Ja mitä he tekevät muun osan päivää?" kysyi Antti hitaasti.
"Enhän minä tiedä", sanoi Miina jurosti. Hän huomasi, että kaikki olivat
häntä vastaan.
"Jos he aamuisin nousevat neljältä tai viideltä, niin ovathan he jo
viimeistään kello kolmelta lopettaneet työnsä."
"En minä luule, että he nousevat niin aikaisin aamusella," sanoi Miina,
"he tekevät työtä vain vähän keskipäivällä ja iltaisin he menevät
tansseihin tai kokouksiin."
"Sitten en minä usko, että heillä on niin suurta palkkaa", sanoi Antti
päättävästi. "Vai kymmenen tuntia..."
"Onpahan, isä", innostui Miina sanomaan, "ja täällä kotona meidän täytyy
nousta kello neljältä ja ahertaa koko päivä myöhään iltaan, yhdeksään
asti ja kesäkiireellä kymmeneen, jopa yhteentoistakin saakka."
Antti katsella tuijotti taas tytärtänsä ja sanoi hitaasti: "sinä et
ainakaan näytä siltä, kuin olisit tehnyt liiaksi työtä. Punainen ja
pyöreä olet. Pulskemmaksi et voi tulla kahvista ja vehnäleivästä. Mutta
mene vaan tehtaaseen, koska et huoli Lintulan Kasperista, talollisen
pojasta."
"Isä, kuinka voit sanoa niin", huudahti äiti, "kyllähän Miina tarvitaan
kotonakin ja ne tehtaantytöt ovat niin kelvottomia."
"En minä aio tulla kelvottomaksi", sanoi Miina, "Liisa voi auttaa äitiä,
hänhän on jo seitsemännellätoista ja pojat auttavat isää."
Back