Ojennusnuora
Epictetus, circa 55-135 AD
Finnish
We will print you a perfectly bound paperback of your selected title and send it to you at your nominated address
Below is a summary of Ojennusnuora
Proofreaders Europe.
OJENNUSNUORA
(ENKHEIRIDION)
Epikteetos
Kreikankielestä suomentanut ja
johdannolla varustanut
K. Jaakkola
fil. t:ri
Ensimmäisen kerran julkaissut
Arvi A. Karisto Osakeyhtiö 1919.
JOHDANTO.
Epikteetoksen nimi ja merkitys on arvattavasti useimmille suomalaisille
lukijoille vieras ja tuntematon. Se ei olekaan oudoksuttavaa, sillä
suomeksi on hänestä ollut tähän asti vain lyhyesti mainittu
Tietosanakirjassa ja filosofian historiassa sekä vähän enemmältä
"Onni"-nimisessä sveitsiläisen sivistyskirjailijan Hiltyn teoksen
suomennoksessa, jossa on erinäisiä saksasta käännettyjä kohtia hänen
kirjoituksistansa.
Epikteetos oli kreikkalainen viisaustieteilijä n. vv. 50--120 j. Kr. Hän
oli syntynyt Vähässä-Aasiassa Fryygian maakunnan Hieropolis-kaupungissa
ja oli orjattaren poika. Kaiken nuoruutensa ajan hän itsekin oli orjana
ensin kotipuolessaan ja sittemmin Roomassa, jonne hän ajan mittaan oli
joutunut.
Roomassa oli hänen isäntänsä keisari Neron suosikki ja kirjuri
Epafroditus, vapautettu orja, muutamien tietämän mukaan myös keisarin
kaartin päällikkö sekä luultavasti sama mies, jota jonkun kerran
mainitaan Epikteetoksen Tutkielmissa ja nimitetään myös tieteilijäksi
(*grammaticus*) ja sanotaan juutalaisten historioitsijan Josefuksen (s.
39 j. Kr.) ystäväksi.
Vaikka silloinen aika Roomassa oli keisarien mielivallan ja julmuuden
aikaa, on kuitenkin otettava huomioon, että orjat roomalaisilla eivät
olleet kaikki samanlaisessa asemassa eikä niiden orjuuden tila aina
ollut vain sortoa ja ahdistusta, kuten me orjuudella tavallisesti
tarkoitamme. Niinpä esim. orjiksi joutuneet sotavangit katsottiin kyllä
onnettomaksi ihmisluokaksi, mutta ei suinkaan alempirotuiseksi. Samoin
saattoivat monet muut seikat vaikuttaa, että ansiokkaatkin ihmiset
orjuutettiin, esim. filosofi Ksenokrates, Platonin mainehikas oppilas,
myytiin orjaksi, kun oli jättänyt veronsa maksamatta. Maanviljelyksen,
kaupan ja teollisuuden alalla oli enimmän orjia, mutta näiden alojen
ulkopuolellakin toimivia henkilöitä oli orjien kaltaisessa asemassa,
vastaten meidän ajan apulaisia, palvelijoita, tehtaalaisia j. n. e.;
useastikin he saivat taloudellisen tilaisuuden ostaa itsensä vapaiksi
isänniltänsä tai nämä heidät omin ehdoin vapauttivat. Jos orjaksi
joutunut oli oppia ja sivistystä saanut, käytettiin häntä lasten
kasvattajana, kirjastonhoitajana, "konttoristina", y. m. perheen
toimissa. Eikä hänen tilansa ja asemansa ollut alempi tai huonompi kuin
vastaavissa toimissa meidän aikanamme. Yleisesti luettiin orjat
kuuluviksi talouteen (*familia*).
Arvattavasti tämän viimeksisanotun asianlaidan tähden -- oppineisuutensa
johdosta -- vapautui myös Epikteetos orjan tilasta ja näyttää eläneen
vapaana kansalaisena Roomassa sekä viettäneen viisaan hillittyä ja
kärsimyksissä koeteltua elämää. Hän oli lapsuudessa loukannut jalkansa
tai toisten mukaan ensimmäisen isäntänsä kurituksesta jäänyt
raajarikoksi, niin että hän senjohdosta ontui koko elämän-ikänsä. Hän
asui pienessä, vaillinaisesti kalustetussa kamarissa, suuressa
köyhyydessä, niinkuin näkyy muutamista hänen kreikaksi sepittämistänsä
säkeistä, joissa ilmenee hänen surkea tilansa, alhainen asemansa, mutta
nöyrä ja vapaa mielensä ja alttiutensa jumaluuden järjestystä
noudattamaan. Silloinen kova ja paha aika, hirmuvallan tyrannius, oli
omansa vaikuttamaan Epikteetoksen kaltaisissa luonteissa harrastusta ja
pyrkimystä ihmishengen hyvien puolien huomioittamiseen ja herättämiseen.
Tähän etenkin soveltui n. s. stoalainen tietoviisaus, ja sen
merkittävimpiä edustajia on Epikteetos.
Epikteetos on nuoruudessaan tietenkin kuullut kertomuksia keisari
Tiberiuksesta (v. 14--37), hänen julmuuksistaan ja mässäilystänsä,
joskin myös siitä halveksimisesta, jota Tiberiuksessa herätti
kansalaistensa matalamielisyys. Varmaankin hän on tuntenut kehnon
kerskujan Kaligulan ja ollut tietoinen heikon Klaudius-keisarin (41--54)
aikuisesta siveettömyydestä. Mieskohtaisesti on hän kuullut ja nähnyt
ihmispeto Neron (54--68) murharaivon hirmuja ja taiteilija-hurjuuksia,
Galban, Othon ja Vitelliuksen villiyttä, juutalaisten teurastajan
Vespasianuksen (69--79) sekä vihdoin hirmuhallitsija Domitianuksen
Back