David Copperfield II - David Copperfield nuoremman elämäkerta ja kokemukset
Dickens, Charles, 1812-1870
Finnish
We will print you a perfectly bound paperback of your selected title and send it to you at your nominated address
Below is a summary of David Copperfield II - David Copperfield nuoremman elämäkerta ja kokemukset
DAVID COPPERFIELD II
David Copperfield nuoremman elämäkerta ja kokemukset
Kirj.
CHARLES DICKENS
Englannin kielestä suomentanut
Waldemar Churberg
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki, 1880.
SISÄLLYS:
1. Pitkän matkan alku.
2. Autuaana.
3. Tätini kummastuttaa minua.
4. Alakuloisuutta.
5. Innostusta.
6. Vähän kylmää vettä.
7. Eräs kumppani-kunta hajoo.
8. Wickfield ja Heep.
9. Matkamies.
10. Doran tädit.
11. Ilkeyttä.
12. Toinen takaisinkatsaus.
13. Taloutemme.
14. Mr. Dick toteuttaa tätini ennustuksen.
15. Uutisia.
16. Martha.
17. Perheellisiä oloja.
18. Minä kietounnun salaisiin seikkoihin.
19. Mr. Peggotyn uni käy toteen.
20. Vielä pidemmän matkan alku.
21. Minä olen läsnä eräässä räjähdyksessä.
22. Vielä yksi takaisinkatsaus.
23. Mr. Micawber'in raha-asiat.
24. Myrsky.
25. Uusi ja vanha haava.
26. Siirtolaiset.
27. Poissa-olo.
28. Takaisintulo.
29. Agnes.
30. Minulle näytetään kaksi omituista katumuksen tekiää.
31. Valkeus loistaa tielleni.
32. Eräs vieras.
33. Viimeinen takaisinkatsaus.
ENSIMÄINEN LUKU.
Pitkän matkan alku.
Mikä on luonnollista minussa, on luonnollista monessa muussa ihmisessä,
arvaan minä, enkä niin muodoin pelkää kirjoittamasta, etten ollut
koskaan rakastanut Steerforth'ia enemmän, kuin nyt, jolloin ne siteet,
jotka yhdistivät minut häneen, katkaistiin. Haikeassa tuskassani, kun
huomasin hänen kunnottomuutensa, ajattelin enemmän kaikkia, mitä
hänessä oli loistavaa, miellyin enemmän kaikkiin, mitä hänessä oli
hyvää, tein enemmän oikeutta niille ominaisuuksille, jotka olisivat
voineet saattaa hänet jaloksi ja kuuluisaksi mieheksi, kuin mitä ikinä
olin tehnyt silloin, kuin ihastukseni häneen oli ylimmillään. Vaikka
syvästi tunsin, että olin tietämättäni ollut osallinen, kun hän häväisi
kunniallisen perheen, luulen, että, jos olisin kohdannut hänet
kasvoista kasvoihin, en olisi kyennyt lausumaan yhtäkään moitteen
sanaa. Minä olisin rakastanut häntä niin paljon vielä -- vaikka hän ei
enää lumonnut minua -- minä olisin niin hellästi muistanut rakkauttani
häneen, että olisin, luullakseni, ollut yhtä heikko, kuin
sairasmielinen lapsi, kaikissa, paitsi semmoisen ajatuksen pitämisessä,
että me vielä keskenämme yhdistyisimme. Semmoista ajatusta minulla ei
koskaan ollut. Minä tunsin, niinkuin hän oli tuntenut, että meidän
välimme ijäksi oli rikkountunut. Mitkä hänen muistonsa minusta olivat,
en ole koskaan saanut tietää -- ne olivat ehkä keveät kyllä ja helposti
haihdutetut -- mutta minun muistoni hänestä olivat niinkuin muisto
hartaasta ystävästä, joka oli kuollut.
Niin, Steerforth, sinä olet aikoja sitten kadonnut tämän surkean
kertomuksen näkymöiltä! Suruni todistanee tahtomatta sinua vastaan
suuren tuomarin valta-istuimen edessä; mutta vihaiset ajatukseni taikka
moitteeni eivät koskaan todista, minä tiedän sen!
Sanoma siitä, mitä oli tapahtunut, levisi niin pian kaupungissa, että
kun seuraavana aamuna kuljin pitkin katuja, kuulin ihmisten puhuvan
Back