John Jagon henki tahi kuollutko vai elävä?
Collins, Wilkie, 1824-1889
Finnish
We will print you a perfectly bound paperback of your selected title and send it to you at your nominated address
Below is a summary of John Jagon henki tahi kuollutko vai elävä?
JOHN JAGON HENKI TAHI KUOLLUTKO VAI ELÄVÄ
Kirj.
Wilkie Collins
Englannista "The Dead Alive" suomentanut A. O. F. [Anton Oskar Forsman]
G. W. Edlund, Helsinki, 1880.
SISÄLTÖ:
I. Sairas mies
II. Uudet kasvot
III. Seurustelu kuutamolla
IV. Pyökki-sauva
V. Uutisia Narrabeesta
VI. Kalkki-uuni
VII. Oikeudessa
VIII. Tunnustus
IX. Kuulutus
X. Tuomari ja vankilan tirehtööri
XI. Piikivi ja ikkuna
XII. Loppu
Loppumuistutus
ENSIMÄINEN LUKU.
Sairas mies.
"Sydän terve", sanoi tohtori. "Keuhkot hyvät. Ei mitään vikaa elimissä,
jota voisi huomata. Filip Lefrank, älkää olko levotonna. Ette vielä
kuole. Tautinne on tullut liiallisesta työstä. Lepo on ainoa lääke".
Niin lausui tohtori huoneissani Lontoossa; tohtoria oli noin puolen
tuntia ennen lähetetty noutamaan minun tähteni, koska olin peloittanut
kirjuriani pyörtyessäni pulpettini ääressä. En tahdo ilman syyttä
kääntää lukiani huomion puoleeni; mutta ehkäpä lienee tarpeellinen
selitykseksi lisätä, että olen "nuorempi" asian-ajaja suurella
harjoituksella. Olen kotoisin Jersey nimisestä saaresta Englannin
kanavassa. Nimeni franskalainen muoto (Lefanc) sai englantilaisen
muodon useita polvia sitten: siihen aikaan käytettiin kirjain "k"
Englannissa vielä sanain lopussa, jotka nyt päättyvät "c":llä. Siitä
huolimatta me vielä toki kannamme päämme pystyssä kuten Jersey-perhe
ainakin. Vielä tänäkin päivänä on isälleni ikävää kuulla puhuttavan
pojastansa Englannin asian-ajaja-säädyn jäsenenä.
"Lepoa!" sanoin toistamiseen, kun lääketieteellinen neuvon-antajani oli
päättänyt puheensa. "Ystäväni, tiedättekö nyt juuri käräjä-ajan olevan
käsissä. Oikeudet istuvat. Katsokaahan, mikä tukku asiakirjoja makaa ja
odottaa minua tuolla pöydällä. Lepo ja perikato ovat minulle yhtä".
"Ja työ on kuolema", lisäsi tohtori tyynesti.
Minä säpsähdin. Hän ei tahtonut pelottaa minua, hän puhui nähtävästi
toden perästä.
"On ainoastaan kysymys ajasta", jatkoi hän. "Teillä on hyvä ruumiin
rakennus, olette nuori mies, vaan ette voi aivan kauan liiallisesti
rasittaa aivojanne ja turmella hermostoanne. Lähtekää kohta matkalle.
Jos kärsitte merta, tehkää meri-matka. Meri-ilma voisi paraite tehdä
teidät terveiksi. En tahdo kirjoittaa teille mitään receptiä. En voi
parantaa teitä. Minulla ei ole muuta lisättävää".
Näin sanoen jätti lääkärini asuntoni. Olin itsepintainen; lähdin samana
päivänä oikeuteen.
Vanhempi asian-ajaja siinä jutussa, jonka kanssa minulla oli tekemistä,
kääntyi puoleeni pyytäen minulta jonkun selityksen, jonka olin
velvollinen hänelle antamaan. Kauhukseni ja hämmästyksekseni en kyennyt
kokoamaan ajatukseni: tapaukset ja asianhaarat olivat aivan sekasin
aivoissani. Minä vietiin oikeudesta suuresti säikähtyneenä itsestäni.
Seuraavana päivänä lähetettiin asia-kirjani takaisin asianomaisille, ja
minä seurasin lääkärini neuvoa, lähtien Amerikaan ensi höyryssä, joka
kulki New-Yorkiin.
Minä olin erityisestä syystä pitänyt matkan Amerikaan parempana muita
merimatkoja. Muuan äitini sukulainen, näet, oli useita vuosia sitten
muuttanut Yhdys-valtoihin ja siellä ruvennut maanviljelijäksi. Hän oli
käskenyt minun käymään luonaan, jos joskus olisin tullut Atlantin meren
poikki. Tuota pitkää toimettomuutta levon nimellä, johon tohtori oli
minua tuominnut, voitiin tuskin suloisemmalla tavalla viettää, luulin
minä, kuin käymällä orpanoimassa ja katselemassa Amerikaa. Viivyttyäni
hetken aikaa New-Yorkissa, kuljin rautatietä sukulaiseni, herra
Meadowcroft'in luokse Morwickin talossa.
Back