Barbier de Séville;Sevillan parturi eli Turha varovaisuus - Komedia neljässä näytöksessä
Beaumarchais, Pierre Augustin Caron de, 1732-1799
Finnish
We will print you a perfectly bound paperback of your selected title and send it to you at your nominated address
Below is a summary of Barbier de Séville;Sevillan parturi eli Turha varovaisuus - Komedia neljässä näytöksessä
SEVILLAN PARTURI
eli Turha varovaisuus
Kirj.
BEAUMARCHAIS
Franskan kielestä suomentanut K. Cronstedt
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki, 1879.
Henkilöt:
KREIVI ALMAVIVA, Espanjan grandi.
BARTHOLO, lääkäri.
ROSINA, hänen holhottinsa.
FIGARO, parturi.
DON BAZIL, musikin-opettaja.
LA JEUNESSE, |
L'ÉVEILLÉ, | Bartholon palvelijoita.
YKSI NOTARIUS.
YKSI TUOMARI.
OIKEUDENPALVELIJOITA ja KÄSKYLÄISIÄ soitoilla.
Tapahtumapaikka: Sevilla; ensimäisessä näytöksessä kadulla Rosinan
ikkunain alla, sitten Bartholon asunnossa.
Kun surusanoma saapui sen nuorukaisen tapaturmaisesta kuolemasta, jonka
muotokuvan näemme alkulehdellä ja jonka viimeisen yön hedelmä tässä
ilmestyy, herätti se kaipausta ei ainoastaan niissä, jotka
sukulaisuuden ja ystävyyden siteillä olivat häneen liittyneet, vaan
varmaankin kaikissa, joille työ meidän kansallisen sivistyksemme
puolesta on kallis ja rakas. Tuoni oli kylmänkiiltävällä
viikatteellansa katkaissut elämän niin toivorikkaan, oli riveistämme
temmannut pois taistelun niin innokkaan. Tuskin ori Kaarle Cronstedt
ottanut ensimmäiset itsenäiset askeleensa elämän uralla, kuin jo silmä
sammui, veri jäähtyi, ja se elon aamu, joka ennusti kaunista päivää,
peittyi surupilviin.
Vapaherra Kaarle Alfred Cronstedt syntyi Helsingissä v. 1860 Tammikuun
27 p. Hänen vanhempansa olivat Yhdyspankin tirehtööri, vapaherra Juhana
Cronstedt ja tämän vaimo, vapaherratar Olga Beatrice Cronstedt. Nuori
Kaarle sisäänkirjoitettiin kymmenvuotiaana Helsingin ruotsalaiseen
yksityislyseoon ja jatkoi siinä sillä menestyksellä lukemistansa, että
hän ylimmäisestä luokasta ensimmäisenä päästettiin yliopistoon 15 p.
Toukok. v. 1878. Jo kouluajallaan hän osoitti harrasta halua toimia
kansan hyväksi. Niinpä hän usein jakeli isänsä maatilalla oleville
palvelijoille huvittavia ja hyödyllisiä kirjasia; mielellään oleskellen
kansan parissa hän tuli sen rakkaaksi ystäväksi, koska hän kertoeli
sille opettavia asioita. Eipä hän aikoinaan olisi epäillyt antautua
kansakoulun opettajan raskaasen toimeen. Ja kun hänen käsitteensä
enemmän kehkeyivät ja antoivat ikään kuin tukea nuorukaisen
epämääräisille tunteille, niin tämä kansanharrastus muodostui
kansalliseksi harrastukseksi. Hänen vielä koulupenkillä istuessa syttyi
hänessä palava halu oppia Suomen kieltä; ja lienee joskus sattunut
niinkin, että muut aineet saivat kärsiä sen rinnalla.
Tämä hänen mielihalunsa kasvoi vaan ja vahvistui, kun hän oli jättänyt
koulun. Ahkeran työn perästä oli tullut se suloinen hetki, jolloin
nuorukainen hehkuvin mielin kiinnittää ylioppilaslyyryn lakkiinsa.
Yht'äkkiä on koulun ahdas piiri laajentunut rajattomiksi. Loitolla
näkee hänen innostunut silmänsä suurten maalien viittaavan, nuoruuden
täydelle voimalle hän huomaa avaroja aloja olevan valloitettavana. Vaan
näitä ylioppilaan idealia ei suinkaan saavuteta siten, että niitä vaan
kädet ristissä ihaillaan. Paljaisin haaveksimisiin Cronstedt ei
tyytynytkään, sillä raitis ja uhkuva elonvoima asui hänessä. Tuskin oli
hän muutamia päiviä ollut ylioppilaana, ennen kuin hän ryhtyi toimeen,
jonka kautta hän tahtoi harjautua Suomen kieleen samalla kuin kantaa
kortensa isänmaalliseen työhön. Perehtyneenä Franskan kieleen rupesi
hän entisen, rakastetun opettajansa, maisteri F. W. Rothstenin johdolla
suomeksi kääntämään Alfred de Vignyn mainiota romaania _Cinq-Mars_.
Tällainen tehtävä tarjoo suuria vaikeuksia sillekin, joka lapsuudestaan
tuntee kansan kieltä, mutta paljoa suuremmat ne ovat sille, joka
harvoin sitä on kuullut Suomalaisen suusta ja jonka on luottaminen
omaan kieliaistiinsa. Näistä vaikeuksista huolimatta Cronstedt
tavattomalla ahkeruudella ja tarkkuudella jatkoi työtänsä, niin että
vuoden lopussa oli suorittanut suurimman osan käännöstänsä. Sen
päätettyänsä hän heti tuumi samanlaisen työn jatkamista ja alkoi kevään
puolella kääntää Beaumarchais'in tekemää näytelmäkappaletta _Sevillan
Parturi_. Tätä loppuun saattaaksensa, ennen kuin kesäksi jättäisi
kotinsa, hän työskenteli mitä suurimmalla innolla; vieläpä viimeisinä
aikoina käytti yötkin siihen. Oliko se aavistus, että hänen työaikansa
olisi niin lyhyt, joka kiihdytti häntä näin kuumeentapaiseen
ahkeruuteen? Viimeiset korjaukset tahtoi hän jättää siksi kun hän,
Back