Väkevin - Kummallinen kertomus

Bang, Herman, 1857-1912

Finnish

---

Standard Print	£10.00
Large Print	£14.00

We will print you a perfectly bound paperback of your selected title and send it to you at your nominated address

---

Below is a summary of Väkevin - Kummallinen kertomus


Proofreaders Europe.









VÄKEVIN

KUMMALLINEN KERTOMUS


Herman Bang


Tanskasta suomentanut
Juho Ahava


Ensimmäisen kerran julkaissut
Arvi A. Karisto 1908.




_Herman Bang_ (s. 1858) on herkkähermoinen ja tuulien tuutima
tanskalainen kirjailija, julaissut runoja, romaaneja, kertomuksia ja
näytelmiä. Sitä paitsi on hän toiminut kriitikkona, luennoitsijana,
näyttelijänä ja teatteriregissörinä. Aikaisemmin kuulunut realistiseen
suuntaan, tietysti silloinkaan voimatta kieltää hermokasta ja
haavemielistä luonnettaan, mutta on viimeaikaisissa teoksissaan, joihin
kuuluu 1907 julaistu novelli "Väkevin" (Staerkest) syventynyt yhä
enemmän mystillisyyteen.




Istuimme "eläintieteellisessä puutarhassa" ravintolan edessä. Valkoset
kukat loistivat mailleen vaipuvan auringon paisteessa omituisella ja
räikeällä hohteella -- kukat saavat fosforin hohteen ukkosilman edellä
-- kuten missäkin tulihelyissään. Edessämme suuressa lammikossa
leikkivät flamingot levottomina lepattavine, vaaleanpunaisine siipineen,
jotka olivat kuin kämmekät vedenpinnan ylitse kohonneina ja liehuivat
tuulenhenkäyksissä. Ja korppikotkien kirkuna -- kun kumarruimme
eteenpäin pöytämme ylitse, saatoimme nähdä ne, pimenevissä, varjojen
kietomissa häkeissään, joissa ne ojentelivat paljaita,
kummituksennäköisiä kaulojaan -- viilteli kuin vääntökairan vinkuna
torvisoittokunnan melun lävitse.

François Carville, joka alinomaa (levotonna kuin nainen rajuilman
edellä) siveli koneellisesti ja hermostuneesti otsaansa kädellään,
sanoi:

-- Mitä ne soittavat?

-- Salomea.

Vastaaja oli Raolo Bratianu.

-- Kuinka salamat ovat vaaleita, sanoi Francis Ewelyn ja siirsi viheriää
lasiaan.

Leimahti uusi salama -- vain valkosena juovana väräjäväin lehtien yllä,
ja kerjäläiset ammottelevine kurkkuineen päästivät uuden ja jälleen
uuden salaman välähtäessä nurisevan valituksen, ja saukot palavine
silmineen ja vavisten kauttaaltaan limaisine ruumiineen, valittivat
mäkättävällä äänellä.

-- Mitä ne soittavat? kysyi François Carville uudestaan ja liikutteli
lakkaamatta käsiään.

-- Salomea, sanoi Raolo uudestaan ja puhalteli alinomaa egyptiläisen
paperossin savua sulettujen huultensa välitse, ikäänkuin tahtoisi
täyttää ukkosilman sen vaaleansinisillä ja moninkertaisilla kiemuroilla.

-- Kuinka koivut loistavat, sanoi Ewelyn hiljaa.

-- Niin, sanoi Raolo, jalopeurain valituksen kohotessa rautahäkeistä,
korahdellen kuin sotaurhon hengitys, kun hänellä painajainen ratsastaa.

-- Koivut ovat neroja puiden keskuudessa.

-- Tulkaa!

François se näin huusi puoliääneen ja vaikeni jälleen -- samassa kuin
repeävä räjähdys iski alas jyrisevältä taivaalta, pannen kaikkien
häkkien rautaristikot rämäjämään ja kitajamaan. Ja yhdellä kertaa,
kaikista rautaverkoista, kaikista häkeistä ja lammikoista ja tuhansista
suojuksista parahti esiin tuhansien eläinten, petojen, lintujen ja
matelijain huuto, _yksi ainoa_ huuto parahti esiin ja hajosi jälleen
tuhansiksi ääniksi elefanttien väristen nostaessa vapisevat kärsänsä ja
koleasti mylviessä, ja norsunluuhampaiden välkkyessä välähtelevissä
salamoissa.

Lammikkojen ylitse räpyttivät flamingot lamautuneine siipineen, ja
pelästyneet korppikotkat piilottivat paljaat päänsä ja laahasivat