Tristan ja Isolde
Bédier, Joseph, 1864-1938
Finnish
We will print you a perfectly bound paperback of your selected title and send it to you at your nominated address
Below is a summary of Tristan ja Isolde
TRISTAN JA ISOLDE
Muinaiskelttiläinen tarina
JOSEPH BÉDIER'n toimittamasta ranskankielisestä laitoksesta
suomentanut L. ONERVA.
Kustannusosakeyhtiö Kirja, Helsinki, 1917.
Painettu Tampereen Kirjapaino-Osakeyhtiön Kirjapainossa
Tampereella 1917.
SISÄLLYS:
I. Tristanin lapsuuden-aika
II. Irlannin Morholt
III. Kauniin Kultakutrin etsintä
IV. Lemmenkalkki
V. Brangien annetaan orjien käsiin
VI. Suuri petäjä
VII. Kääpiö Frocin
VIII. Hyppäys rukouskappelin korkeudesta
IX. Morois'n metsä
X. Erakko Ogrin
XI. Surman Kaalamo
XII. Tuli-koe
XIII. Satakielen sävel
XIV. Ihmeellinen kulkunen
XV. Isolde Valkokäsi
XVI. Kaherdin
XVII. Dinas Lidanilainen
XVIII. Tristan narrina
XIX. Kuolema
I.
Tristanin lapsuuden-aika.
Arvon herrat, suvaitsetteko kuulla kauniin tarinan rakkaudesta ja
kuolemasta? Se on Tristanista ja Isolde-kuningattaresta. Kuulkaa siis,
kuinka he suuressa riemussa ja suuressa surussa rakastivat toinen
toistaan ja kuolivat samana päivänä toinen toisensa vuoksi.
Muinaisina aikoina hallitsi kuningas Mark Cornwallin maata. Saatuaan
tietää, että hänen vihollisensa ahdistivat häntä, lähti Rivalin,
Loonnois'n kuningas, viemään hänelle apua meren yli. Hän palveli häntä
mielellä ja miekalla, aivankuin joku vasalli, niin urhoollisesti, että
kuningas Mark palkinnoksi antoi hänelle kauniin Valkokukan, sisarensa,
jota kuningas Rivalia rakasti sanoin kertomattomalla rakkaudella.
Hän otti hänet vaimoksensa Tintagelin kappelissa. Mutta tuskin oli hän
nainut hänet, kun sanoma saapui, että hänen vanha vihollisensa herttua
Morgan oli hyökännyt Loonnois'n maahan ja hävitti siellä paraillaan
hänen linnojaan, peltojaan ja kaupunkejaan. Rivalin laittoi laivansa
kiireesti lähtökuntoon ja levitti purjeensa kaukaista kotimaataan
kohti, vieden mukanaan Valkokukan, joka oli raskaana. Hän laski maihin
Kanoel-nimisen linnansa luona ja uskoi kuningattaren marski Rohaltin
haltuun, jota yleensä hänen uskollisuutensa vuoksi nimitettiin Rohalt
Sanan-Pitäjäksi; sitten Rivalin, koottuaan parooninsa, lähti sotaan.
Valkokukka odotti häntä kauan. Voi poloista! Rivalin ei ollut koskaan
palaava. Eräänä päivänä kuningatar sai kuulla, että herttua Morgan oli
tappanut hänet kavaluudella. Hän ei vuodattanut kyyneltäkään; ei
ainoata huutoa, ei valitusta päässyt hänen huuliltaan, mutta hänen
jäsenensä kävivät heikoiksi ja voimattomiksi; hänen sielunsa sai
kiihkeän halun irtautua ruumiista. Rohalt yritti lohduttaa häntä:
"Kuningatar", sanoi hän, "ei hyödytä mitään lisätä surua surun päälle;
eikö kaikkien, jotka syntyvät, ole kuoltava! Ottakoon Jumala haltuunsa
kuolleet ja varjelkoon eläviä!..."
Mutta Valkokukka ei tahtonut häntä kuunnella. Kolme päivää hän vielä
jaksoi olla yhtymättä rakastettuun herraansa. Neljäntenä hän synnytti
maailmaan pojan, ja nostaen hänet käsivarsilleen sanoi hän:
"Poika, kauan olen toivonut saada nähdä sinua; ja nyt näen edessäni
kauneimman olennon, mitä nainen koskaan on kantanut. Surussa saavuin
tänne, surussa synnytin sinut, surullinen on ensimäinen juhla, jonka
sinulle valmistan. Ja koska näin siis olet tullut maailmaan surun
kautta, niin olkoon nimesi Tristan." [Triste, surullinen (Suom.
huom.).]
Nämä sanat sanottuaan hän suuteli lasta, ja heti sen jälkeen heitti hän
henkensä.
Back