Jaakko Jaakonpoika
Alkio, Santeri, 1862-1930
Finnish
We will print you a perfectly bound paperback of your selected title and send it to you at your nominated address
Below is a summary of Jaakko Jaakonpoika
JAAKKO JAAKONPOIKA
ROMAANI
Santeri Alkio
Ensimmäisen kerran julkaissut
Werner Söderström Osakeyhtiö 1913
1.
Hopeahelainen, pieni vahapesä piippu hampaissa, tiukasti
yhteenpuristetuin huulin hän laski setelirahoja, pannen jokaisen
erikseen eteensä pöydälle. Hänen täytyi nähtävästi kiinnittää kaikki
sielunvoimansa laskemiseen, sillä otsa punotti ja kihoili
hikikarpaloita.
Nuorempi mies istui lähellä ja seurasi tarkkaavaisena Jaakko Jaakonpojan
rahojenlaskua. Toisinaan väreili syrjästäkatsojan kasvoilla hymyaaltoja
hänen katsellessaan toisen ponnisteluja. Vihdoin ojensi hän kätensä
joutessaan ottaakseen pöydältä vanhan, kellastuneen velkakirjan.
-- Ä-ä-älä huoli ottaa, kielsi Jaakko Jaakonpoika ja kurotti kättään
aivan kuin estääkseen.
-- Tämähän nyt tulee minulle, kun velka maksetaan? kysyi nuorempi mies,
laskien paperin pöydälle, mutta pitäen hyppysin vielä kiinni sen
reunasta.
-- Odota nyt, kun minä lasken tässä, tuota...
Käsi meni korvan taakse, kasvoille ilmestyi tuskastunut, häiriytynyt
ilme.
-- Nyt minä taas sekaannuin... Emäntä! Mahtaako se olla tuvas?
Hypistellen hajamielisenä setelitukkoja vuorotellen, näytti Jaakko
Jaakonpoika menettäneen toivonsa saada laskunsa toimitetuksi omin
voimin.
-- Se on kumma, kuinka minä nyt olen näin huonolla laskupäällä, virkkoi
hän enempi itsekseen, ihmetellen ja tuijottaen seteleihin.
-- Emäntä! Missä sekin mahtaa olla?
-- Minä katson, onko emäntä tuvas. Nuorempi mies nousi ja avasi oven.
-- Emäntä! huusi Jaakko Jaakonpoika, kääntämättä päätään seteleistä.
-- Onko emäntä hyvä ja tulee vähän tänne? puhui nuorempi mies tupaan.
Emäntä tuli pyylevänä, hyväntahtoinen iloisuus loistaen kasvoilla.
-- Mikä täällä nyt on hätänä? kysyi, pyyhkien käsiään esiliinaan.
-- Hääh? Ei täällä nyt mikään. Mutta koeta sinä laskea nämä rahat. Kyllä
minäkin ne jo ... mutta saat sinäkin koettaa.
Emäntä läheni pöytää.
-- Laske itse sun rahas.
-- Noo, yhtä hyvin ne ovat sun.
Emäntä aikoi tarttua setelitukkoon, mutta mies työnsi hänen kättään
pois.
-- Älä nyt niin!
-- Kuinka sitte? Eikö niihin saa koskea?
-- Saa, mutta ei saa sotkea. Katsos nyt. Eikö tuo ole kaksikymmentä ja
tuo viisikymmentä, se on niin paljo kuin...
-- Seitsemänkymmentä.
-- Niin seitsemänkymmentä. Ja tuos on kymmenen, se on niin paljo kuin
kahdeksankymmentä.
Mies antoi jokaisen setelin erikseen vaimolleen, mutta siitä oli se
seuraus että lasku yhtä myötään sekaantui ja täytyi alkaa alusta.
Vihdoin emäntä otti yksin määräysvallan, miehen jäädessä seisomaan ja
tuijottamaan syrjästä.
-- Tuhat kahdeksansataa viisitoista markkaa ja seitsemänkymmentä viisi
penniä, virkkoi emäntä laskettuaan.
Back