We will print you a perfectly bound paperback of your selected title and send it to you at your nominated address

JUHANI AHO

OMATUNTO

SAARISTOKERTOMUS

I

Oli taas niinkuin aina, harva se päivä, mutta varsinkin silloin, kun merimyrskysi ja taivas satoi eikä ollut menemistä ulapalle eikä viitsinytmuuhunkaan ryhtyä--oli turinaa ja tarinaa siitä samasta, satoja kertojavatvotusta, vanhasta, mutta kuitenkin yhä uudesta--merestä ja sensaaliista. Niistä oli aina ehtymätön puheenaihe, entisistä hyvistä janykyisistä huonoista--mutta varsinkin silloin, kun oli joku vieras,niinkuin nyt säätä pitävä moottoriherra, joka viitsi kuunnella ja jollesiis oli hauska soittaa suutaan.

Moottoriherra, iso, mustapartainen mies, suupielessä paksu sikari jakasvoilla salamyhkäinen hymy, vaikenee ja täyttää istuen selkäkenossaseinää vasten, jalat pitkällä rojottaen. Äijä puhuu ja maistaa,nousuviinassa viittiloiden. Hän on harvahampainen, pitkä ja luiseva,poskilla viinan ja ahavan ikuinen puna.

--Niin, nähkääs, mikäs olisi meidän ollessa ja eläessä, jos olisivat ajat,niinkuin olivat ennen. Mikäs olisi konsti rakentaa ja laittaa, jos laivatajaisivat karille, niinkuin entisinä hyvinä aikoina. Mutta ajaakos neenää! Pthyi!

--No mutta, pappa hyvä, et nyt sylkisi vieraan saappaille.

--Ole vaiti ... enhän minä saappaille ... ylihän se meni....

--Vieras antaa anteeksi ... isä on semmoinen porsas.

--Ei se mitään ... eläköön vapaus! nauroi vieras, vatsa hyllyen.

--Porsas? Sano: sika! niinkuin oikeastaan tarkoitat ja niinkuin sanotsilloin, kun ei ole vieraita....

--Maljanne, vaari ... elkää unhottako lasianne.... Onko emäntä tyttärenne?

--Onhan se, ja tämä Söderling tässä--minun nimeni on Saukko tämän saarenmukaan, jossa meidän suku on ikänsä elänyt--tämä vähän nahjuksen näköinenmies, on hänen miehensä, ja tuo kivulloisen näköinen tyttö tuossa onheidän tyttärensä, ja tämä pitkä poika on heidän poikansa, ja seherraspiian näköinen tyttö, joka toi kahvia, on olevinaan muka hänenmorsiamensa ... vaan hiisi tiesi, milloin pääsevät menemään yhteen, kun eiole minkä päälle mennä. Se oli merillä, tämä Kalle poika, ja sillä oli jorahaakin, mutta meri vei kaikki.

--Ei nyt vieras viitsi kaikkea kuunnella.

--Päinvastoin. Terve!

--Terve, terve! Tämä on hyvää, oikein hyvää.... Vai tämä se nyt on sitäviskiä ... olen usein kuullut, mutta en ole ennen itse maistanut. Niin,nähkääs ... mitä minä ... niin, sitä minä, että jos olisivat ajat niinkuinolivat ennen, niin mikäs olisi konsti olla ja elää täälläkin, rakentaa jalaittaa.... Ennen saatiin pelastaa ja anastaa ja tallettaa, ei sitävuotta, ettei joku laiva karahtanut karille. Mutta nyt ne eivät enääkoskaan käy karille, olkoon myrsky millainen tahansa. Eikä niitä olemyrskyjäkään niinkuin ennen. Kyllähän siellä pihisee ja puhisee, ryskää jaraiskaa ja on olevinaan helkkarinmoinen herranilma niinkuin nytkin....

--Ukki! kuului kivulloisen tytön lempeän moittiva ääni tuvan perältäikkunan alta, ja suuret ruskeat silmät välähtivät esiin kalpeista